Hiljainen sade

– Elävät tuntuvat edesmenneiltä, hän sanoi, kun suutelimme.

– Tuntuu kuin olisimme ajattomuudessa, hän jatkoi.

Kuljimme käsikkäin kuin viipyilevät pilvet. Kirjosieppo oli palannut. Telkkiä oli järvessä kolmetoista. Kaksi seurustelevaa sorsaa  hiekkatien vieressä.

Muistin tuon hetken, kun katsoin vanhaa valokuvaa. Oli aamu. Oli hiljainen sade.

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu