Hiljaisten pilvien kulku
Mies ei tuupannut itsekkäitä geenejään lastenvaunuissa. Hänellä oli kuomun kätkössä viinalasti!
”Kaihileikkaus on pikkujuttu!” – En väittänytkään sitä isoksi. Vastasin vain mitä kuuluu -kysymykseesi.
Hiljaiset muistojen pilvet.
Volter Kilven, Alastalon salissa, 1933, on myös mukavaa seuraa vanhuuden porstuaan. Se on hiljaisten pilvien kirja. Löytyy äänikirjana.
Näyte Alastalon salissa kirjasta:
Painaviltaan nyt kirjoitettiinkin nimenvakavaa paperin pintaselkiin, kynä kynsi kuin olisi sulan kärki martonurmen käännössä paatuneen kesantopellon savikolla, hartia väänsi kuin lapiotyön ponnistuksissa ja ojanpohjan nostoissa ja suu autti osaltaan tuikeata toimitusta kiskomalla väkivängältä huulen hörppää ja huulten venyvää samoille vinoille ja kuirunkoukeroille, kuinka kulloinkin oli sulkarapsun työläs vaelto ja kurssinkuro paperin tasaisella ja nousuttomalla vastamäellä, jonka taipaleella saattoi ihminen hengästyä matkalla ennen kuin oli kunnialla ja ilman pahempia äkkipolvia rativiivan rihmalta enempää yläviistoon kuin alaspäin kompastellenkaan päässyt vasemmilta reunoilta oikeanpuolisen laidan rantahaminoita kohden.
”Taavetti Taavetinpoika Lahdenperä” muodostui niin kuin lukemattomat kerrat varhemminkin lautamiehen varman käden kuljetukselta vakuuttavasti paperille, joka puhtaastikin ja sujuvalla käsialan juoksulla huolimatta kirjoittamisen vaivannäöstä ja hikihelmistä punakalla otsakupuralla.
Ilmoita asiaton viesti