Humiseva Harju

Kauppahalli on Tampereen sydän. Söin nokkapalan siellä. Kävin alakerran Alkossa. Menin puistoon.

Siellä oli aina hyvä tunnelma. Katselin käveleviä. Monenlaista kulkijaa.

Tuttu kaveri tuli sanalle. Oli ollut selvänä kymmenisen vuotta. Hänen olemuksessaan oli sekoitus matelua ja pöyhkeyttä.

Hänen mentyään pohdin monien harrastamaa ristikkkäisviestintää. Freudilaisia lipsahduksia.

Ohitseni kulki pariskunta. Suklaanruskea mies, jonka käsikynkässä riippui  vaalea, kikattava nainen. Ehkä ikäiseni. Mies toitoitti: – Suomi suomalaisille! Naisen raakkuva nauru tuli kuin  kuin kaivosta.

Minua hymyilytti. Hymyni leveni, kun viereeni istahti Humiseva Harju. Hänessä oli sitä paljon puhuttua sisäistä kauneutta.

– Pelastit päiväni! sanoin ja halasin naista. Hän vastasi halaukseen lämmöllä.

Seuraavat pari tuntia kuluivat mukavasti. Ilman freudilaisia lipsahduksia.

 

+1

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu