Hyvä ja paha poliisi

  1. Toimiva kaksikko. Toinen ymmärtää, toinen uhkailee. Ainakin joissain elokuvissa.

Asuin osan lapsuudestani Tampereen Tammelassa. Kyllikinkatu 23, asunto kolme. Vastasin niin kerran puhelimeen , ollessani merikoulussa yöpäivystäjänä.

Tammelan talo sai purkutuomion, äitimuori ensimmäisen osakkeensa.

Muuton jälkeen kävin katsomassa Tammelan taloa. Tyhjä. Ei ihan, sillä eräässä asunnossa kaksi miestä ja nainen piti ilotontaa juhlaansa. Tunsin surua, kun poliisiauto tuli paikalle ja riuskat poliisimiehet, tarpeetonta väkivaltaa käyttäen, heittivät nuo alkoholistit autonsa kyytiin.

Pohjoisessa tein jutun poliisikoirasta ja sen ohjaajasta. Koira oli kookas sakemanni.

Poliisilaitoksen takapihalla vedin tupakan. Koira tuli luokseni, haisteli minua. Sanoin, ettei minulla ole huumeita.  Koira kohottautui, nuoli naamani perusteellisesti. Poliisit nauroivat makeasti.  Lehtijutusta tuli hyvä

Arto Paasilinna-seuran tilaisuuksissa tapasin sympaattisen rikostutkijan, kirjallisuusmiehen.

Sympaattinen, ainakaan minua kohtaan, ei ollut poliisikaksikko, joka kävi kimppuuni kotonani.

Huoneisto oli yksin meikän nimissä. Vaimo tuli hakemaan joitain romujaan. Ilmoitti vain mielivaltaisesti: Tulemme hakemaan tavaroita iltapäivällä. Vastasin, ettei sopinut. Sovitaan toinen päivä.

Tulivat kuitenkin. Ovikello soi. Kolmikko änkesi ohitseni huoneistoon. Ei yhtään sanaa. Pari ystävällistä sanaa olisi sulattanut jännitteen.

Sanoin loukkaantuneena, urostelin, mutta olin sentään omassa kodissani: Mitä koukut.. Luuletteko pärjäväänne? Ääneni oli puuroutunut suruviinan juonnista.

Päällekarkaus takaa, kädiraudat ja autoon. Miksi? Olet hankala!

Pääsin kaapista noin kahden tunnin kuluttua.

Varmaan nämä poliisit olivat hyviä poliiseja. Omasta mielestään. Ehkä vaimonikin mielestä.

Kaikki asiat olisi voitu selvittää rakentavasti jo viikkoja aikaisemmin. Mutta maailma  tarvitsee sankareita.

Yhteisessä kodissamme ei ollut tapahtunut koskaan mitään sellaista, mikä olisi vaatinut virkavallan paikalletuloa.  Ei pahoinpitelyjä, minun puoleltani. Ei huutamista.

En mene nyt enempää taustoihin. On vain hyvä, että erotaan, jos tuntuu siltä, mutta meikän kanssa asiat hoituvat, olisivat hoitunneet, muullakin tavoin. Sovinnollisesti

 

 

 

 

 

.

 

+1

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu