Ihan tavallinen prinsessa 1
Tonto lähetti minulle tämän käsikirjoituksen, josta julkaisen muutamia poimintoja. Käsikirjoitus on laaja ja pääosin se on tajunnanvirtaa; höyläämätöntä puuravara.
”Hänen kanssaan pääsin lähemmäksi kaikkea. Meillä oli yhteinen, sisäinen maailma. Salainen puutarha.
Koskaan ei saa tietää, mihin toinen valinta olisi johtanut. Kohdallani kyse oli enemmän ajautumisesta kuin valinnasta.
Hän oli menossa siskonsa kanssa jouluostoksille. Lähetin jokusen viestin. Ei vastausta. Lapsuusajan kokemus hylkäämisestä koputteli tiedostamisen portteja. Lähes sietämätön tunne.
Olimme sopineet, että tammikuussa menisimme kihloihin. En tiedä sitä, olemmeko vielä salakihloissa.
Hän lähetti minulle tekstiviestin kauppakeskuksen vessasta. Korkkasin putelin.
Kauppakeskuksen vessasta! Olin tavannut hänen siskonsa. Mikä esti soittamasta minulle? Oliko sisko oikeasti jonkun vieraan siskon veli?
Hän oli käynyt jouluostoksilla siskonsa kanssa myös viikkoa aikaisemmin. Osti molemmilla kauppareissuilla lapsenlapselleen saman kirjan; Tiitiäisen tarinoita.
En saanut tähänkään uskottavaa, loogista perustelua. Muutuin tragikoomiseksi. Alkoholilla oli osuutta asiaan. Kuolema ja itsetuho alkoivat vilahdella puheissani.
Oma valintasi! Sääli on sairautta! Niin hän sanoi. ”Käytämme kuvakaappausta sinua vastaan!”
Ketkä ihmeen me? Olen kertonut ilman kaappauksiakin lähes kaiken elämästäni. Vieläpä julkaistuissa jutuissani.
Joka tapauksessa olimme edelleen videohteydessä. Tuntikausia. Jotain oli kuitenkin kadonnut.
Hän kipuili henkisesti. Nosti esille itsemurhansa mahdollisuuden. Toinen mies oli ehkä vaatinut jatkamisen ehdoksi sen, että Prinsessa heivaisi minut lopullisesti pois elämästään? Sitä mielitietty ei halunnut. Ei vielä silloin. Meillä oli projekti kesken. Siihen hän tarvitsi minua vielä jonkin aikas Sen jälkeen hän voisi muuttua ihan tavalliseksi prinsessaksi.”
Jatkuu…
Tämä juttu on pelkkää fiktiota.
Hän halusi olla ihan tavallinen prinsessa.
Kommentit (0)