ILO on työjärjestö

Tästäkin (t)yöstä voi luopua. Pilveen verhoutuneesta kuusta ja kuusesta.

6.4 tulee kuluneeksi 50 vuotta siitä, kun meikä merille lähti. Soitin myllyyn alakerran kaupasta. Jobia tarjottiin. Oli kiire. Pulkka lähtisi kohti Ranskaa parin tunnin päästä.

Äitee oli, sydänvaivojensa tähden eläkkeellä, juuri nitrodiskon päivätansseissa. Kiirehdin sinne. Äitini oli tuolloin 48 ja meikä 17-vuotias.

Mittariautolla Raumalle. 176 markkaa  kyyti maksoi.

Nousin täkille. Kakkonen riensi luokseni. Antoi minulle ulosvientijuomat. Kossuvodkaa ja viiniä. Savukepakkauksia.

Toinen perämies tuntui ajattelevan, että olin pestautunut laivaan juuri alkoholin ja tupakan takia. Virallinen sopimus tehtiin tärkeän alkurituaalin jälkeen.

Juhannuksen aikoihin, 1979, lopetin seilaamisen; nousin  Köpiksestä kotimaahan  suunnistavan flygarin kyytiin.

Harry Martinson julkaisi, v 1933, teoksensa Hyvästi, meri! Hän oli runoilija, kirjailija ja henkinen nomadi.

Ne menneet vuodet tulivat äsken  mieleen, kun ennen sitä keskustelin ystäväni kanssa puhelimessa.

Oppivelvollisuuden suorittaminen päättyy nykyään 18-vuotiaana. Mihin kaikki peruskoulun käyneet  pääsevät, tai joutuvat, jatkamaan pakollisia opintojaan?

Liian? monelle  haja-asutusalueelle juurtuneelle nuorelle on olemassa  vain yksi tie; on muutettava yksin toiselle paikkakunnalle. Ajolähtö. Valinnasta ei useinkaan ole kysymys.

(Ennen merimiesuraani jaoin aamuisin sanomalehtiä. 15-vuotiaana pääsin, en joutunut, bensanmyyjäksi)

Tästä päivästä voi luopua. Huominen on tulossa.

 

Juttukuva postikortista, jonka lähetin äidilleni Grönlannista, v 1977.