Kahden maan kansalaisia

Kahvilan terassilla Tonto esitti näkemyksiään:  – Lapsuuden vaikutus ajalta, johon muistimme ei enää pääse. Seurauksena automaattirefleksit… Hyvässä ja pahassa, mutta mikä sitten on hyvä ja paha….

Röyhkeä vai rohkea. Sopimusvarainen juttu. Tosin mitkään sopimukset eivät ole edes paperia.

Kulttuurisidonnainen ihminen on kuin entisaikojen tanssiva karhu tai Pavlovin koira.

Väärään minuuteen, statukseen sidotut. Vapaat ja itselliset ihmiset. Vanhusten beibisitter on televisio. Oikeat kauniit ja rohkeat on taviksia, meikäläisiä! Tukan alla huvila ja huussi.

– Kuu oli sun ja mun! Tonto sanoi.  -Pilvien takaa näkyvä kuu oli kuin repäisty pääsylippu lumottuun maahan, jossa… Hän siemaisi kahvia ja rämpytti näkymätöntä kitaraa. – Ole mulle Rafaelin enkeli… Mä tahdon sun elämään…

Ohitsemme kulki opiskelijoita. Eräällä oli pulleaksi pumpattu seksinukke kainalossa ja Tonto sanoi: – Nyt pojat nukkeleikkeihin!

Hän vakavoitui. Terassin vierestä kulki ylipainoinen mies koiransa kanssa.  – Mahakas ja rahakas! Asuu Häly-Helin naapurissa. Pääsee ulos jouluna ja juhannuksena. Enkä tarkoita taluttajaa, Pavlovin koiraa.

– Koukussa, Tonto sanoi kuin maistelisi sanaa. – Hän riuhtaisee itsensä hirvittävään loppukiriin… Huraa… Suomi sai sittenkin olympiakultaa! Ensin itkuinen uho. Sitten Porilaisten marssi.

– Väärän profiilin palvojat. Heillä on stuntteja; idoleita ja syntipukkeja.

– Tai meillä on idoleita ja muitakin sijaisia, hän korjasi, mehän ollaan taviksia! Kahden maan kansalaisia!

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu