Kaksi suhteellisen tervettä jalkaa

Kari Enqvistin mielipide oli eräässä kolumnissaan tyyliin, ”jos loppu tulee, sinne on paras mennä ensimmäisessä luokassa”.

Juu.. toinen luokka on muita varten. Siellä ei ole ravintolapalveluita..   Paariat kai kävelevät kohti maailmanloppuaan ihan itse, jos heillä on kaksi suhteellisen tervettä jalkaa..

Sirkuksen tanssiva karhu, hauska.. Joskus karhunpentu opetettiin ihmisten käytöstavoille. Se pantiin, pakotettiin, nuotion hiillokselle. Samalla viulu soi.. tai haitari.. Pentu nosteli tassujaan.. Se tanssi! Seuraavan keikan ”oppinut”, opetettu, osasi hoitaa ilman hehkuvaa hiillosta. Soiton kuuleminen riitti..

Marcel Proust, Kadonnutta aikaa etsimässä – romaani on kirjoitettu hallitusti, vetävästi. Se edustaa pitsikirjallisuuden parhaimmistoa. Suomalaisista mieskirjailijoista muun muassa Tatu Vaaskivi ja Olavi Paavolainen hallitsivat tämän tyylin hienoudet, hienosäädön. Suora tie,  viehättävien sivupolkujen kautta.

Rönsyilevä tyyli on, oli, mielestäni enemmän kauniimmaksi sanotun sukupuolen kirjoitustaiturointia. Miehen tie,  oikea suora, nopea..

Tietenkin nainen voi kirjoittaa, kirjoittaakin, maskuliinista tekstiä.

Onko  nykyään edes aiheellista puhua nais- ja mieskirjailijoista? Hormonien osuutta toimintoihimme ei kaiketi kukaan kiistä?

Betty Smith, Puu kasvaa Brooklynissa, Eeva Kilven ja Märta Tikkasen teokset.. Arvostan heidän tekstejään, muun muassa, todella paljon.

Edellisessä jutussani kirjoitin, että Kari Enqvistin kirjoitustyyli ei ole, eikä sen tietenkään edes tarvitse olla, puhtaasti maskuliininen.

Sukupuolten väliset erot, muun muun muassa viestinnässä.. .. onko niitä enää..

 

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu