Kiinalainen mysteeri

Asuin siihen aikaan kaupungin alkuasukkaiden parissa muutamia vuosia.

Elin heidän tavallaan suuressa surussa ja juomisen halussa. Meitä yhdisti suuri, itse aiheutettu, köyhyys ja viinanjuonnin aiheuttama riitaisuus.

Tein tapahtumista muistiinpanoja lähes päivittäin. Pääkaupungin Nettilehti  julkaisi katsauksiani sitä mukaan, kun lähetin niitä sinne

Ensimmäinen ihme. Vein takkini naapurin ompelijalle. Hän oli umpikännissä ilman viinaa! Puhui sekavia ja lyhensi takkini hihat eripituisiksi.

Toinen ihme. Aina kun Nettilehti julkaisi artikkelini, lähistöllä majaileva kotitonttu soitti ovikelloani kysyen, oliko minulla antaa hänelle kahvinpuruja.

Hänellä ei ollut nettiyhteyttä. Ja hän ilmestyi oveni taakse vain silloin, kun artikkelini oli juuri julkaistu.

Olin heikossa hapessa. Tarvitsin kauppa-apua. Soitin veljelläni. Annoin palkaksi etukäteen hänelle viisikymppisen. Hän vingutti pankkikorttiani omiin menoihinsa yli satasella. Toi minulle harhaanjohtavan tositteen.

Pankkikorttiani luvaton vingutus ei ollut ihme, mutta kiinalaisen kauppiaan mysteeri oli kolmas ihme.

Palmikkopäinen kauppias, kiinalainen mies, kierteli ovillamme. Hän myi  pontikkaa ja lasihelmiä. Antoi luottoa, mutta otti silloin ostajan pankkikortin pantikseen.

Eräänä iltana naapurin rouva löysi hänet pyykkituvasta. Kauppias roikkui kattoputkesta ja hänen lapaluudensa välissä törrötti itämainen tikari!

Rouvan hälyttäminä juoksimme  pyykkitupaan… ja katso… Ihme oli tapahtunut. Kauppiaan ruumis oli kadonnut! Mutta pesukoneen vieressä lattialla, oli pyykkisaavi.  Ja se oli täynnä pontikkaa!

Seuraavan raporttini kirjoitan heti, kun tapahtuu neljäs ihme. Nimittäin se, että kadonneen kiinalaisen arvoitus selviää. Oikea syyllinen löytyy ja minut vapautetaan.

 

 

 

 

 

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu