Kansaneläkeläisen naiset

Armoton katu -kirja, Toivo Talvisalo. Hän julkaisi myös kioskikirjan Vankikarkurin naiset.

Mieleeni tuli idea kirjasta, jonka nimi olisi Kansaneläkeläisen naiset. Viinaanmenevät vakoilijat..  Niin ihmeen  ihanat kaksoisagentit… Mutta kirjan sankaripari olisi toista maata   Viiniä he nauttisivat, eivät humaltumismielessä, huoneessa, jota vain katulyhdyn loiste valaisisi. Romanttista. Valoa he eivät sytytä, koska maksamattomien laskujen vuoksi sähkö on katkaistu. Sekin on romanttista. Heillä on sentään toisensa. Kansaneläkkeen etupiiri on ihana!

Pieni lapsi menehtyy ilman kosketusyhteyttä. Ja vanha näivettyy, jos ei koskaan saa petikaveria.

Vanhusseksi on hiusten pöyhimistä ja selänrapsutusta. Voi se olla muutakin.. Tärkeintä on molemminpuolinen läsnäolo.

Romantiikka. Todellisuudelle vieras ajatussuuntaus.

Uusin Titanic -leffa. Romanttinen. Siinä kulkuri vie miljonäärin naisen. Pari löytää kutupaikan henkilöautosta.. Ja tietenkin kuolema on aina mukana kunnon rakkausleffassa.

Venäjä sieppasi pätkän Titanic -leffasta. Vuosi taisi olla 2007. Filminpätkä oli todiste naparetkestä. Siitä, että venäläiset olivat päässeet käsiksi ensimmäisinä napajään alla oleviin luonnonvaroihin.

Minäkin haluan toisinaan tehdä naparetken. Olisi niin romanttista katsella naisen kanssa Titanic. Se onnaa vielä, jos sähköä ei katkaista maksamattoman laskun takia   Tai ehkä pimeä huone olisikin parempi. Valo voisi säikyttää aran tunteen pois. Valo voi  avata sinisetkin silmät liian tehokkaasti.

 

 

0

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu