Kanssas kävelen rantaan…

Kappale, Unelmavävyt: Kanssas kävelen rantaa. Ni  una sola palabra.

Tässä kappaleessa jokin viehättää joitain; mikä?

Laulajan sanoihin sopimaton ääni, innottomuus vai renkuttava melodia? Sanoitus?

”Mä heitän hilpeenä rensselit naulaan, en tahdo nähdä niitä vähään aikaan. Kesä nostaa duunarinkin herrasväkeen, ei lomalla oo köyhä eikä kipee. Vanhoissa shortseissa fillarilla sotkin, laituribaariin ja hartaudella hotkin, sua ootellessa vaahtoavan evään., oon liian kauan ooottanut et herään. Kaksin kanssasi aaltojen lauluun, sen saaren rantaan, joka sopisi tauluun. Tää kesä tilaisuuden antaa. Ja se voi kantaa meidät taas huomiseen.”

”Lantiosi keinuu, jalat käy santaan. (- – -) Odotan kuin pikkupoika karkkipäivää. (—) Tää tunne on se kestää, se meitä aina yhdistää. Kanssasi kahdestaan kuljetaan, vaikka tää oisi vaan harhaa.”

Fillari, vaahtoava olut, lämmin. Namua, palkintoa odottavan herrasmiehen ruumis.

Eräs nainen oli laulun vaikutuksen alainen; meni pariin tilaisuuteen tunnin etuajassa. Hän lauloi minulle pätkän em. kappaleesta: Lantiosi keinuu… kanssasi rantaan.. Väitti etteivät renkutuksen sanat merkitse hänelle mitään, vaan rytmi.

Mielikuva. Nuori Romeo ja nuori Julia rannalla. Kuin herrasväki olusilla. Sitä oikeaa rakkautta. Sanoja & siemensyöksy. Olipa kerrasto!

Näin syntyy kuolemattomia muistoja. Niitä kannattaa tavoitella ja vaalia. Ainakin kerran vuoteessa. Olipa kerrasto!

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu