Karl Marx vs. alkukristityt

Eno Jutikkalan Kuolemalla on aina syynsä, mielenkiintoinen tutkielma maailman  väestökehistoriasta. ”Vuonna 1347 mongolit toimivat biologisen sodankäynnin uranuurtajina heittämällä silkkitien pääpisteessä Krimillä ruttoon kuolleen ihmisen genovalaisten vihollistensa puolelle.”

Mielenkiintoinen on myös Kivikaudesta Koivistoon -kirja, Eino Jutikkala ja Kauko Pirinen.

Keski-Venäjältä alkoi esivanhempiemme matka kohti pohjoista. Onnen Suoma, Suomi, löydettiin. Kaiketi esivanhempiemme oli pakko lähteä pois synnyinseuduiltaan. Olen kuunnellut vasta vähän alkua tästä kiintoisasta kirjasta. Mihin johtopäätöksiin kirjan loppuluku, Koiviston aika, meidät johdattaa?

Koti, uskonto isänmaa. Puolustusvoimat vs. kristinuskon ydinsanoma. Kohtele toista ihmistä, kuten toivot itseäsi kohdeltavan.

Idealismi vs. realismi. Toisen todellisuuden, jatkuvuuden kehon kuoleman jälkeen sisäistänyt, on itse asiassa realisti. Hän ei ole ehkä kirjanoppinut, hänen uskonvarmuutensa perustuu kokemusperäiseen tietoon.

Karl Marx vs. alkukristityt. Pakkovalta vs. vapaaehtoinen sydämellisyys.

Kohtele toista ihmistä, kuten toivot itseäsi kohdeltavan. Jokainen myöntänee, että Jeesuksen tämäkin lause on viisas ohjenuora itse kullekin. Miksi sitten emme halua noudattaa sitä? Siksi, että olemme realisteja. Olemme onnen suomia. Realismi on käsityskykymme mukaan  toisten ihmisten hyväksikäyttöä, toisten rahojen ryöstökalastusta.

Kaikki tiet johtavat perimmäisten kysymysten luokse.

 

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu