Katumus ja kiitos

Ihmisenä olemisen sivuvaikutuksiin  kuuluvat myös valinnat, joita saa myöhemmin harmitella.

Muun muassa Claes Andersson totesi, että katuminen on turhaa, hyödytöntä.

Hyöty. Mikä tai mitä se on? Katumalla voi saavuttaa mielenrauhan. Joskus myös setelirahaa… En tosin osaa sanoa, kuinka aitoja takinkääntäjien julkiset sielunmessut ovat.

Olen katunut montaa valintaani. Mieleeni nousi myös monta  juttua, joita en myöhemmin harmitellut. Alla esimerkki.

Kitarisakeikkaus. Olin alle kouluikäinen. Olin äiteen kanssa osaston aulassa. Siellä oli myös ikäiseni tyttö äitinsä kanssa.

Hoitaja tuli antamaan piikillä esilääkitystä. Hän tahtoi, tytön kirkumisesta huolimatta, pakottaa hänet ensimmäisenä piikitykseen.

Nousin. ”Minulle ensin!”   Hoitaja toteutti toiveeni. Tyttö tyyntyi. Otti sitten tyynesti vastaan oman esilääkityksensä.

•  Sain toiminnastani aineettoman palkkion. Tytön ihailevan katseen. Ja pitkään kestävän mielihyvän.