Kirkkopuistossa

Istutuimme puistossa. Penkillä. Tonto ja minä. Aleksanterin kirkkopuisto on aina ollut voimapaikkani; siellä kirjoitin v -79 scifijutun. Portti julkoi sen myöhemmin.

Nuutunut miekkonen tuli luoksemme. Pummasi euroa saadakseen kaljatörpön. Annoin kaksi. Taputin hänen olkapäätään ja evankelioin ensimmäisen kerran. – Etsi Jeesusta! Mies lupasi tehdä niin.

– Annoit hyvän tärpin, Tonto sanoi, parempi kuin luento uskontojen filosofiasta.

Tuovi vaanivaa, aina valpas, ontui ohitsemme. – Se on ollut kuivilla viikkoja, Tonto tiesi. – Heivasi sen ukon, joka lupasi hommata eukkonsa tieltä pois. Pöpilään. Ei hommannut. Tuovi ei päässyt hyppäämään tälläkään kertaa siivelle.

– Sekö ukko, joka ei käytä koiraansa ulkona kuin jouluna ja joskus?  – Tonto ei vastannut kysymykseeni. Hän jatkoi: – Tuovi tekee vaatteita, ompeluhommia herroille. Pimeesti. Toivottavasti kukaan ei laula siitä sossuun tai verottajalle.

– Kuka semmoista tekisi! sanoin kauhistuneena. – En ainakaan minä!

-Enkä minä, Tonto myötäili. – Pidän suuni supussa. Pyllypalkalla.

 

 

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu