Kuin taivaisiin

1920-luvulla tunnetuiksi tulleet kirjailijat; kadotettu sukupolvi. Ernest Hemingwayn kirjoista minua viehättää vain Nuoruuteni Pariisi. F. Scott Fitzgerald on suosikkini. Hänen vaimonsa Zelda on myös kiintoisa henkilö.

Marcel Proust,  pitsikirjoituksen maaginen mestari. Menneisyys herää eloon lukijan soluissa ja  sydämessä. Kadonnutta aikaa etsimässä -teos on ajaton. Kestää sekunti- ja happosateet.

Iän lisääntyessä ajatuksiin tulee usein kadonnut nuoruus. Menneet päivät ja yöt. Missä ne ovat nyt? Mitä jäljelle jää?

Mitä on vielä edessä? Viimeinen rakkaus, joka on parempi kuin oli ensimmäinen. Vaikka toinen jalka olisi puuta; sama kaiku on askelten. Sama radiotaajuus. Levollisuus. Hiljainen ilo.

Mitä ihmiset lukevat ajastamme sadan vuoden kuluttua? Silloin ainakin oma ikäluokkani on mennyt tästä maailmasta menon kanssa.

Edessä on vielä kotimatka kanssasi, Sinisiipi. Kuin taivaisiin. Tuhannen kahvilan ja hengityskoneen kautta.