Kun olimme vain

Istuit vieressäni kahvilassa. Niin, tyranneja ei kannata uhmata. Tekeytyy vain pieneksi; mii, mii, mii.

Kaikki on niin mukavia, että välillä oikein ihmettelee, mistä se epämukavuus oikein  tulee. Pahanhajuisista hengityksistä?

Viereisen pöydän ääressä keskustelevat ylipainoiset naiset, herkkusuut, olivat kuin jonkun salaseuran kätyreitä. Kritisoivat vuorotellen ystävikseen tekeytyviä. Silti he olivat oikein mukavia toisilleen.

Luopumiseen suostuminen, sanoit ja unohdimme kaiken. Suutelimme, halasimme, itkimme, iloitsimme ja olimme vain.