Kurtturuusut

Pirjo Tuominen, Kurtturuusut. Tammi 2024.

Pirjo Tuominen on tähän kirjaansa löytänyt tärkeän aiheen; mitä ikäihminen kaipaa ja haluaa? Vastaus on simppeli. Hän haluaa   sitä, mitä kaikki muutkin ihmiset haluavat ja kaipaavat. Halauksia, hyväilyjä, hyväksyntää. Sanalla sanoen rakkautta.

”Heitä oli neljä, Paula, Eini, Sirkka ja Erika.  He kutsuivat ystäväporukkaansa kurtturuusuiksi.”

Neljä leskinaista. Jokaisella oma henkilöhistoriansa. Edessä ehkä jono ihania päiviä sen oikean kumppanin kanssa. Deittailu alkakoon.

Kiintoisan tarinan ja kirjan kansikuvan välillä on kontrasti, joka nosti mieleeni Waltarin Sinuhen; hän halusi olla enemmän kuin ihminen. Olemme täydellisesti ihmisiä, mutta emme ole täydellisiä ihmisiä.

”Kun katselen telkkaria, niin nykyisen käsityksen mukaan tuiki vieras mies ja nainen ovat parissa minuutissa makuukammarissa.”

Pirjo Tuomisen romaani on vetävästi kirjoitettu tarina ihmisten erilaisuudesta ja – samanlaisuudesta. Jokainen etenee omalla sykkeellään, omien voimavarojensa rajoissa.

”Puumat ovat kyllä meitä nuorempia. Jos olet yli kuudenkymmenviiden, niin olet vanha, naurettava ämmä, jos haikailet yhä seksin perään.”

”Paulan mielestä Risto kohteli häntä kuin salaista rakastajatarta, jolle annettiin hetki aikaa kun miehelle sattui sopimaan. (- – -) Häpesikö Risto Paulaa? Halusiko hän pysyä lastensa ja muun maailman silmissä vakaana, yksinäisenä leskimiehenä? Vai arasteliko hän suhteen ilmituloa, koska pelkäsi joutuvansa naurun tai säälittelyn alaiseksi? Tai kenties Riston lapset vaalivat mustasukkaisesti äitinsä muistoa tai pelkäsivät Paulan ahnehtivan Ristolta jälkeen jäävää perintöä? (- – -) Vuodet olivat koulineet ja kasvattaneet Paulaa. Hän oli joutunut ottamaan mittaa itsestään ja tiesi heikkoutensa siinä kuin osaamisensa. Vuosikymmenet olivat karsineet pois turhat toiveet ja opettaneet omien kykyjen rajallisuuden.”

Löytävätkö kurtturuusut elämänsä ehtoovuosiin oikean rakkauden, löytyykö samalta sydänten lähetystaajuudelta oikea, kiinnostunut ja kiinnostava vastaanottaja? Pirjo Tuomisen romaani on timantti, joka ei hiomista tarvitse. Ja lukijat tietävät sen.

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu