Kuuntelen Zeldaa

Don Quijote taisteli tuulimyllyjä vastaan. Onko hyvyyttä tavoitteleva, elämässään siihen pyristelevä ihminen, geenivirheen aikaansaannos? Näin kai voisi ajatella, jos pitäisi maallisten ilojen puutarhaa ainoana olemassaolon näyttämönä.

Matti Yrjänä Joensuu tuskin oli herkkäuskoinen hölmö. Hän oli sitä mieltä, että jotain muuta on olemassa kuin tämä, mitä nyt pidämme todellisuutena.

Hän kertoi kirjoittaneensa dekkareihinsa myös omasta, henkilökohtaisesta elämästään. Pahan pappi -dekkarissa lukija kohtaa muun muassa kirjailijan, jonka työskentelyä vaimo terrorisoi. Kaatoi esim. kukkia kastellessaan vettä miehensä kirjoituskoneen päälle. Vahingossa tietenkin.

Zelda – Kadotetun sukupolven kuningatar. Nancy Milford, valottaa upeassa kirjassaan kahden luovan ihmisen avioliittoa; F. Scott Fizgeraldin ja Zeldan.

Kirjan kuunteluni on loppusuoralla. ”Haluan elää!” Fizgeraldit todella elivät. Heillä näytti olevan kaikkea. Muun muassa rahaa, keskinäistä kateutta ja mustasukkaisuutta. Heillä oli myös hyviä hetkiä, he inspiroivat toisiaan. Tukivat kaikessa toisiaan. Rakastivat.

Ilman Zeldaa F. Scott Fizgeraldin kirjallinen tuotanto olisi jäänyt aneemiseksi.

Niin paljon kuuluu  rakkauteen. Kuuntelen (kirjan) tappiin asti.

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu