Lukeminen kannattaa/ei kannata aina

Lukeminen kannattaa/ei kannata aina. Kirjoja luetaan silloin, kun maha on makeaa täynnä; tulevaisuus näyttää valoisalta. Tai sitten tulevaisuus on näköalaton. Kirja voi olla taikamatto irtiottoon pahasta maailmasta.Silti ihmisen vaistotoiminta suosii, tai peräti pakottaa, kokijana muiden harrastusten kuin lukemisen pariin.

Sinkkuja, sinkkuja, napajäällä. Kärsiä, kärsiä siellä täällä. Koska munasolu irtoaa?

Pystytasosssa elintasoa hamutaan. Vaakatasossa se menetetään

Lapset ovat kiireisiä, nuorilla on ahdistusta, elintasokilpailu vie aikuisten energian, eikä se eläkeläisillikään helppoa ole!

Todellisuuspakoinen lueskelu on tosiasia. Alistettu,, sosiaalisiin kontakteihin sopeutumaton, voi löytää kirjallisuudesta lohtua, samastumiskohteita. Tosin muun muassa naamakirja, on nykyhetkeläisille perinteistä  kirjaa luontevampi vaihtoehto: Halpa, nopea, kätevä.

Sinkkuja, sinkkuja siellä täällä

Kaiketi prosentuaalisesti lukutoukkien määrä on ollut kautta vuosikymmenten melkoisen stabiili. Tieto lisää tietoa. Ja paljastaa itse kunkin tietämättömyyden. ”Mä vajoan!”

Volter Kilven Alastalon salissa, v1933, on joidenkin kirjanopetettujen mielestä Suomen paras romaani. Aleksis Kivi, Maria Jotuni, Taata Sillanpää, Väinö Linna, Laila Hirvisaari ja Sofia Oksanen jäävät jaetulle hopeahäpeälle.

Mielestäni Alastalon salissa -teos on kouluesimerkki siitä, miten lattea ja ketään oikeasti kiinnostamaton romaani pitäisi rakentaa.

Lukeminen on kivaa! Tai sitten se ei ole sitä.

 

 

 

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu