Maaliskuu maata näytti

Päivät kuin maatuskanukesta loputtomiin nousevia sisäkkäisiä kopioita. Samanlaisia likinäköishahmoja. Kutistuvia. Toistamispakon tuottamia. Kulttuuria. Biologian oheistuotteita. Oikeudenmukainen sheriffi ja Iiris-rukka.

Ulkoa opeteltuja sivistyssanoja. Latinaa lausuvana olin kuin mopoileva nuorukainen, joka halusi moottorin pärinällä kutsua rakkauden luokseen.

Maaliskuu maata näytti. Muistan sen yön, kun heräsimme. Kun olimme nukkuneet kylkiasennossa selät vastakkain. Kiepsahdimme syleilyyn. Huone oli kuin sinisen kuun valaisema.

Pehmeitä voimasanoja. Pah! Ja kääk!

Sanaton yhteys. Lämmin koivunrunko, elämänpuu, jota ei voi eikä tarvitse selittää.

 

 

 

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu