Minulla on häntäluu

Aamut ovat elämän suola. Ja illat. Päivät ovat täytetekstiä?

Yöt ovat joskus yksinäisiä. Tai kaksinaamaisia.

Aamu tulee unen takaa. Ulkoilutan pitkäaikaistyötöntä; olen pikkuveljeni omaishoitaja. Olemme samanikäisiä. Se aktivoitui, kun olin 13-vuotias. Hän aktivoitui? Nyt olen 67 v. Pikkuveli on laiskistunut. On käynyt uniSeksi.  Tekeekö hän kuolemaa?

• Hyvä aamu. En kurkkinut heti netin tarjontaa. Suolaista ja makiaa.

Istahdin lepotooliin. Maistelin kahvia. Muistelin näkemiäni unia. Katselin mielikuvia. Ne nousevat kuin pilvet tajuntaani. Jos en tartu niihin, ne kulkevat pois.

Hetkeen voi tarttua vasta myöhemmin

Muistot ovat iltapilviä. Lepotooli kulkee ajassa. Hätitito näyttäytyy. Se on lihava hämppis. Jouka taisi olla neljän vanha, kun hän risti zen Hätititoksi.

Aamun iltapilvet. Assosiaatiot. Kuka voi valita, tai vangita, vapaina, ilman viisumia kulkevat mielikuvansa?

Landepaukku koirailee, ihmiskunta haahuilee

Hätitito johdatti minut vuosien taakse. Osallistuin silloin muutaman kerran uskovaisten kotikokoukseen. Ylipainoinen nainen tarjoili kahvia. Hän oli aikaisemmin ollut leppoisan oloinen hymiönaama.  Nyt hänen hengityksensä oli raskas, huohottava. Katseemme kohtasivat. Hän sihisi äänekkäästi.

Silloin en ajatellut asiaa. Nyt ajattelin. Hän oli huomaavainen ja kohtelias muita kohtaan. Minulle hän oli vihainen. Miksi?

Oliko hän ehkä lukenut samoihin aikoihin julkaistun kirjajuttuni lehdestä? Olivatko lääkkeet jääneet ottamatta? Olisiko minun pitänyt lepytellä häntä, selitellä tai pyytää anteeksi sitä, että olin olemassa? Oliko hän minusta eroottisesti kiinnostunut?

Psykiatri Jari Sinkkonen tähdensi, että miehellä on oikeus kirota ja lyödä nyrkki pöytään. Hänellä on oikeus kokea myös seuraukset; karvan laki.

Join jäähtyneen kahvin. Maanantaina sain sähköpostia. ”(ei aihetta) Kiitos muistamisesta.” Olin lähettänyt onnittelukortin 70 vuotta täyttävälle Ilonalle. Kortissa oli niittykukkien kuvia. En noudattanut postissa assosiaatioita. En kirjoittanut korttiin:  liian hienoja ruusut on sulle!

Ilona, tuhma tyttö. Et pannut edes nimeäsi viestin loppuun!

Suo sana vain. Pieni vihje vain ja kävelen luoksesi puristamaan Sinun kättäsi. Kävelen satoja kilometrejä nähdäkseni edes vilauksen nilkastasi.

Olit ystäväsi kanssa päivän kestävällä reissulla. Lähetit minulle vain yhden tekstiviestin. Kerroit myöhemmin, että lähetit sen ostoskeskuksen vessasta. Et ystäväsi läsnäollessa  Pahastuin. Reagoin. Ja sinä.

En lyö nyrkkiä pöytään. Kiroilen harvoin. Meillä on korvat, sanat, suu ja sydän.

Lehtijutuissa on sovittu tekstin merkkimäärä. Otsikon täytyy olla lukijaa kiinnostava.

Rajallinen merkkimäärä kaikessa Kenellekään ei ole mistään asiasta viimeistä sanaa. Se olisi ehkä: minä eläin. Tai: haista häntäluu!

Minulla on häntäluu. Jos olet kaltaiseni, saat myötätuntoni. Kuusta, puusta tai maasta. Jos sinulla ei ole häntäluuta, ole armollinen minulle, oi jumalatar.

Ilona… Nousit edelläni Pyynikin rinnettä kuin viehkeä vuorikauris. Öisin  heräsimme samanaikaisesti. Kiepsahdimme syleilyyn. Sanoitta.

Kun Ilona tuli ajatuksiini, on aika päättää tämä kirjoitus. Pikkuveli, haluaa olla vapaa ja itsellinen, heräsi. On aika lähteä liikenteeseen.

Onnea sinulle, Ilona! Sinulla on hyvä prana.  Unessa ja ajassa. Kiitos spostista.