Neiti kutsui minut kahville

Ehkä kauhein asia maailmassa on ystävyys. No kyllä se on kaunein asia! Ystävä ei voi olla petollinen. Ystäväksi tekeytyvä voi olla ihan mitä tahansa; vaikkapa sairas mieleltään.

Olen niin sanotusti tuntenut Neidin melkein 30 vuotta, mutta kenet me oikeasti tunnemme? No, äiti kaiketi tuntee lapsensa.

Sain yöllä Neidiltä tekstiviestin. ”Voisitko tulla puolenpäivän aikoihin Stocan katutason kahvilaan.”

Menin. Tietenkään hän ei ollut siellä. Yritin soittaa. Hän oli pannut eston kumpaankin numerooni. Sähköpostia ei hänelle voitu toimittaa, koska hän oli poistanut tiedossani olevan osoitteen.

Viimeksi tapasin Neidin kahvilassa noin kuukautta aikaisemmin. Hän tutisi. Ulkomaalainen mainostaja vainosi häntä tekstiviesteillä!

Aivan. Hän on vaihtanut  ainakin kaksi kertaa asuntoa  aikaisemmin sen takia, koska hän pelkäsi kaupunginosansa muita ihmisiä.

Hän pelästyi vuosia sitten, kun häntä vastaan käveli ulkomaalaisen näköinen mies. Meni psykiatrin juttusille.

Hän oli vuosia sitten houkutellut puistossa kissan luokseen. Surmasi sen kivenmurikalla.

Hänen ex-poikaystävänsä joutui vankilaan murhapolton takia.

Kahviossa, johon hän oli minut kutsunut, hänen silmänsä pyörivät kuin lohikäärmeellä. Hän sanoi pelkäävänsä myös minua!

Hänen naisystävänsä yritti kuristaa hänet ym. ym.

Tunnen mielenkiintoisia ihmisiä! Haluaisin kyllä välillä tavata hyväntahtoisen hassahtaneen. Mielummin haluaisin tavata päiväkahvien merkeissä ihan tavallisen naisen.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu