Oi säälikää!

Kiusaamisen filosofia. Murru tai kasvata paksumpi nahka.

Uuno Kailas, Silmien vaihtajat:

”Miksi näin on nyt? sinä kyselet.

– Me vaihdoimme silmiä vain. Sinä sait minun silmäni entiset, minä sinulta silmät sain.

Oli silmäsi julmat tullessain, minun silmäni kärsivät. Minä sinulta julmat silmät sain, sinä minulta kärsivät.”

80-luvun alussa julkaisin muutamia lehtijuttuja. Kaupunkilehti teki minusta haastattelun. Sain pian tuta tosi ihmisyyden. Tulipunaisia kasvoja, uhkaavia ilmeitä. Tutut eivät vastanneet tervehdykseeni.

Ensin se sattuu, sitten siihen tottuu ja kohta sitä pyytää.

Kateus. Aidoin tunnustus siitä, että olet/olen onnistunut jossain.

Lauma tyhjäpäisiä, keskenään kilpailevia, kipuileva ihmisiä. He voivat muodostaa liittouman sitä vastaan, jonka kokevat uhkaksi omalle minuudelleen.

Mitä heidän minuutensa on, mitä tai mikä on hänen minuutensa, jonka lauma kokee yhteiseksi uhkaksi?

Lauman verenhimo ja kostonhimo… Lauma toimii kuin mafia. Häikäilemättömästi. Ilman mitään armoa.

Sodassa ja rakkaudessa kaikki on luvallista? Rakkaus on armollisuutta. Sitä ei pikkunilkeiltä, eikä varsinkaan heiltä, löydy.

Ensimmäinen loukkaus laumaa kohtaan oli se, että synnyin ihmispesän nuorimmaksi, neljänneksi lapseksi.

Toinen loukkaus oli saamani julkisuus yhteisössä ja se, että olin kihloissa ”parempiin  piireihin” kuuluvan naisen kanssa. Samaan aikaan olin hommissa Suomen gallupissa.

Kihlattuni teki suisidin. Ennen sitä hän kertoi: – Olet epäitsekkäin ihminen, jonka ollen koskaa tuntenut. Hänen terapeuttinsa, professori Yrjö O. Alanen lähetti minulle kirjeen. Siinä hän korosti sitä, että kihlattuni mielestä aika kanssani oli ollut parasta, mitä hän oli elämänsä aikana kokenut. Hän tähdensi myös sitä, että Liisan ongelmat johtuivat hänen varhaiskokemuksistaan, joihin minulla ei ollut osaa eikä arpaa.

Syvä masennus Liisan poismenon johdosta. Jäihän minulle Pose-koira! lohdutin itseäni.

Pose, sileäkarvainen kettuterrieri. Pikkuatleetti. Sydänystäväni.

Se jäi, sopimuksen mukaan, äitini seuralaiseksi, hänen hoitoonsa, kun muutin Liisukan kanssa yhteen.

Join päiväkausia suruuni. Sen jälkeen menin noutamaan koiraystävääni. Sitä ei enää ollut. Mafia oli poistanut laumaasuojani. Pose oli viety eläinlääkärin kuolonpiikille.

Masentuneita pitäisi ymmärtää ja tukea! Lauman viesti minulle oli: Menköön mihin hyvvään!

Eikä lauma ole unohtanut. Se on kekseiliäs, verkostoitunut mafia. Sen kanssa ei voi neuvotella mistään. Se ei anna periksi. Se on monipäinen lohikäärme. Kuin suoraan levottomien osastolta tullut, omatekoinen kenttäoikeus. Psykiatrilta diagnoosin saaneita, tai sitä tarvitsevia, ihmisten irvikuvia, jotka riemuitsevat yhdessä vääryyden kanssa.

Minun viestini hirviölle on: Menköön mihin hyvvään!