Viinapullo on sopiva muistomerkki?
Olavi Virran kuolemasta tuli heinäkuussa kuluneeksi 50 vuotta.
Hän aloitti uransa 40-luvulla, jolloin moni nykyartisti, muun muassa Elastinen ja Tuure Kilpeläinen, olisivat päässeet äänitysstudioon vain sorkkaraudan avulla
Viimeiset ajat Olavi Virta oli leskirouva Hulda Simulan hoivissa.
Ennen poismenoaan hän oli saanut muun muassa halvauskohtauksen. Maksakirroosin hän oli kestänyt kolme kertaa.
Virran kerrotaan sanoneen lääkärille: Vieläkö se kikkeli joskus toimii? Haastattelijalle hän totesi: Edessä on vielä yksi kiertue, ambulansdikiertue…
Raskaat olivat Olan laulujen lunnaat hänen viimeisinä elinvuosinaan. Hänen vierellään pysyi vain Hulda Simula
Meikään Olavi Virralla oli muun muassa se vaikutus, että lähdin merille. Kipinän lähtööni antoi osittain hänen kappaleensa Tähti ja meripoika.
Humppamaisteri Heikki Hietamies sanoi, että Virran muistomerkiksi sopisi parhaiten viinapullo!
Oli miten oli. Hänen muistomerkkinsä löytyy Tampereelta, rautatieaseman viereisestä puistosta. Ja hänen laulunsa elävät tappiin asti.
”Humppa-Heikin” herja oli samaa tasoa kuin herjat ”laulavasta lihapullastakin!?”
Monet muutkin ovat kokeneet urallaan, tai sen loppusuoralla saman kohtalon.
– Ajattelen esim. Laila Kinnusta ja Timo K Mukkaa, jonka kohtalosta Erno Paasilinna teki kirjankin. Erno sanoi joskus, että taiteilijan yksittäiset epäonnistumiset eivät nollaa taitelijan saavutuksia, eikä koko uraa. Kaikissa ammateissa epäonnistutaan joskus.
Samoin ei henkilökohtaiset heikkoudet ja ongelmatkaan?
Onnistuin istumaan kerran Turun ”Osulassa” Virran kanssa samassa pöydässä.
– Juteltiin ”tavanomaisia” ja sain nimikirjoituksenkin. Hän otti muutaman paukun, siirsi koskemattomana pöydän kulmalle, hänellekin myydyn ”pakkovoileivän”, otti hopeapää keppinsä ja lähti ”Uittamolle”, varmaan eräälle viimeisimmistä laulukeikoistaan…?
– Oma Olan suosikkini on: ”Luonnonlapsi.”
Ilmoita asiaton viesti