Poliis, poliis, Läskikuja viis!

Poliis, poliisLäskikuja  viis! Läskiportaat, puujalkahissi, ovessa lukee mammantissi!

Niinpä. Pentueen taistelu siitä, kuka saa nännin suuhunsa ensimmäisenä. Elinikäinen kilpailu. Tönimiskulttuuri.

Toteemi ja tabu. Lojaalius ihmisille, kilpailijoille, jotka haluavat leppymättä sinulle pahaa.

Autoin ja suojelin muun muassa veljeäni, äidin ”omaishoitajaa” liian kauan. Lopulta irrotin muorin hänen ja velipuolen kynsistä. Äiti pääsi loppuajakseen hyvään palvelutaloon.

Mitä tänään kuuluu? kysyi katkaisuhoitaja. ”Ruokahalu on nyt hyvä” vastasin. Hän katsoi minua tyrmistyneenä. Kuin olisin tehnyt rikoksen. ”Säähän sanoit ton jo eilen! Se on kirjattu tietokantaan!” Eli todiste löytyi!

Samaa asiaa ei siis olisi saanut todeta toista kertaa? Mitä minun olisi pitänyt sanoa? Että pelittää, mutta ei ole kuin terveet kädet!

Hellan päälle oli roiskunut kastiketta. Siitä soitettiin palotarkastajalle. Hän tulisi tarkastamaan lieteni!

Ja minunko pitäisi mäkätttää: Kiitos hei!

Kaikissa ihmisen toimissa on alkeellinen leima, Charles Darwin.

Tyhmää juoda itsensä heikoksi, mutta juopottelu on laillista touhua. Minä en suostu ”pyhimysten” syntipukiksi.

Pääsiäinen on aina. Likainen etusormi osoittaa syyttävästi aina jotain muuta. Ei itseään.

Äidin roistomaisesta kohtelusta löytyy dokumentit,  mutta meikän syyllistäjiltä löytyy vain huulet ja halut. Pahantahtoisuus. Omien jälkien kömpelö peittely-yritys

Haanpää: ”Pakoon! Hyvien ihmisten luokse.. ” Todellakin. Mistä heitä löytyy.. Läskikujaltako?

 

0

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu