Pruut stop! Eli juorut pois potilaiden hoidosta

Markus Simiän kirjassa oli jokunen rivi Tahko Pihkalasta. Pilleripurkissa luki: Pruut stop. Miksei siinä lue suomeksi: Pieru seis, Tahko ihmetteli.

Miten vieläkin on lääkäreitä, jotka antavat epäolennaisten juorujen vaikuttaa hoitopäätöksiinsä? Kuuluvatko perättömät huhut lääketieteen piiriin?

”Se käveli pihassa lonkerotölkki kädessä, vaikka vaimo on sairaalassa!”

Lonkeron juonti, jos sen vaikutuksesta ei häiritse ketään, on laillista touhua. Ja miten tämä, ilmeisesti jonkun mielestä tärkeä tieto, liittyi potilaan fyysiseen sairauteen?

Suomessa on korkea työmoraali. On kiire. Mutta lääkäreissä, hoitajissa on myös yksilöitä, jotka moralisoivat kanssaihmisiään.

Tekopyhyyttä voi jokainen harrastella, lain puitteissa, vapaa-ajallaan, mutta varsinaiseen hoitotyöhön se ei saisi vaikuttaa.

”Ei hänellä osastolla ole mitään hätää.” Eipä, mutta se on potilaan tuntemus. Onko se epänormaalia, että ihminen on mieluummin kotona, mieluisan ihmisen seurassa, kuin sairaalassa vieraiden keskellä?

Miksi siis juorut vaikuttavat joskus enemmän lääkärin käytökseen kuin lähiomaisen ja potilaan itsensä antamat lausunnot?

Esim. lonkeropurkki kädessä tavatun miehen ja hänen vaimonsa suhteeseen ei mikään alkoholiongelma ollut vaikuttanut ikinä, koska mitään ongelmaa ei ollut.

Ongelma oli ulkopuolisten ihmisten, omasta mielestään kai täydellisten, ihan ikioma ongelma. Se on voi, voi.

Jos sädekehä kiristää päätä, ota Hota-pulveri. Tai hakeudu levottomien osastolle. Potilaaksi.

Tämä juttu on pelkkää mielikuvituksen tuotetta.

 

 

+1

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu