Puolisoani ette kaatopaikalle jätä!

Rauhaniemen sairaala. Osasto 36. Kävin katsomassa puolisoani. Ei näkynyt valkopukuisia hoitajia. Sinipukuisia ensihoitajia, entisiä apuhoitaja, oli paikalla. Eivät osanneet vastata mihinkään kysymykseeni.

Innfektio on hoidettu. Hän voi käydä jatkotutkimuksissa, jos on tarvis, kotoa käsin.

Miksette sitten ole tutkinut tai tutki nyt. Makuutatte. Lääkäriinsä en ole saanut kontaktia

Puolisoni huonekaveri makasi noin puolituntia yläkroppa sängyssä, jalat lattialla roikkuen. Puolitajuttomana. Että tällaista vanhushoitoa. Häntä katsomaan tulleet omaiset nostivat vaivaisen jalat lattialta sänkyyn.

Puolisoni nuorempi tytär vieraili, äitinsä kauhuksi, Taysin osastolla. Jutteli privaatisti hoitajien kanssa.   ”Puhui ihan muusta kuin äitinsä hoitoon liittyvistä asioista” , sanoi minulle sairaanhoitaja. Ilmoistako puhuitte?

Rauhaniemi. Teeveestäkin tuttu.  ”Yöt on nukkumista varten!”

Taistelen Eevan, 84 v, ihmisoikeuksista loppuun asti. Olen hänen ainoa virallinen lähiomaisensa.

Esittääkä perustelut kaikille hoitopäätöksille. Tai hoitamattajättämisille. Puolisoni ei ole kaatopaikkakamaa.

 

+6

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu