Radistina sodassa; unohdettu lotta

Irja Virtanen: Kenttäharmaita naisia, Tammi, 2006.

Tämä ainutlaatuinen, vahvasti omaelämäkerrallinen romaani, ilmestyi ensimmäisen kerran 1956.

Ensimmäinen painos myytiin nopeasti loppuun, mutta kirjailijan suorasanaisuuden vuoksi, menestyksestä huolimatta, kustantaja ei tohtinut ottaa lisäpainoksia.

 Teos tuo vakuuttavasti lukijan tajuntaan lottien työn. Paljastaa totuuden myyttien ja alatyylisten vihjailuiden takaa.

Teoksen henkilöhahmot ovat lihaa ja verta; mikro- ja makrokosmos kohtaavat. Historiallisten tapahtumien sisällä ja keskiössä, ihmiset elivät henkilökohtaista, pyyteiden ja halujen, ongelmien ja toiveiden värittämää elämäänsä.

Kun Kenttäharmaita naisia ilmestyi ensimmäisen kerran, upposi Toini Havun kritiikki syvälle kirjailijan sydämeen. ”Koko kirja on yhtä seisovaa tyventä, jota katkoivat vain typerät lemmenseikat ja tylsät pikku pirskeet.” Kirjailija vastasi kritiikkiin terävästi, mutta se ei auttanut. Uusintapainos julkaistiin vasta yli 50 vuotta myöhemmin.

Irja Virtasen teos on helppolukuinen ja todentuntuinen. Sotaa ja rakkautta. Arkisia ihmissuhdeongelmia. Ihmisenä olemisen arvoitus. Idealismi ja usein kylmä, kova todellisuus.

Virtasen kirja on sota-aikaa kuvaavien teosten ehdotonta kärkeä.