Säästetyt minuutit

Sinä päivänä ihminen hyppii kuin peura, kun marketista saa kaksi kahvipakettia yhden hinnalla.

Ihme ja kumma. Onnistuin avaamaan nenäliinapaketin ihan itse bussissa.

Noudatin onnistuneesti pelikoneen neuvoa: pudota raha.

Apteekissa osasin mennä oikealle luukulle, kun valotauluun ilmestyi sama numero, joka oli kädessäni olevassa jonotuslipukkeessa

Ventoline. Astmalääke. Kuinka se pitäisi ääntää? kysyin farmaseutilta.

Kela-korvaus oli jostain syystä poistettu. Sosiaalinen oikeudenmukaisuus toteutui. Päätös koski(!) kaikkia  kansalaisia.

Kansanterveyden hyväksi

Olisin ehkä työntänyt säästämän kolikot peliautomaattiin. Niin no… lopputulos olisi ollut sama. Kansanterveyden hyväksi rahat olisivat joka tapauksessa menneet.

Säästetyt minuutit

Ja minun ei tarvinnut pelata. Säästyi  aikaa. Mihin ihmeeseen käyttäisin säästetyt minuutit?

Tyysterniemi oli tankkeri. Kuskasimme rikkihappoa.

Perämeri. Olin parin kaverin kanssa keulapakalla.

Jäänmurtaja kulki edellä. Sen takana oli Mini Moon, sitten Tyysterniemi ja takanamme vielä yksi alus.

Mini Moon oli muistaakseni saksalainen laiva. Sen ankkuri oli väärinpäin. Miehistö käänsi sitä oikeaan asentoon.

Norjalainen pursiukko kurkki reelingin yli ja antoi käsimerkin vinssimiehelle. Vaijeri kiristyi. Iski pursimiehen jalkoihin; mies lensi reelingin yli jäihin.

Vaisto, jota en noudattanut, käskytti minua: hyppää alas ja auta miestä! Jäät olisivat rusentaneet minut hetkessä.

Hetken kuluttua mereen joutunut mies nousi pintaan. Ilman päätä.

Jostain syystä  tuo muisto nousi tajuntaani eilen, kun istuin bussissa.

Kotona järkeilin, että voisin säästää monta minuuttia vuorokaudessa. Vuodessa niitä kertyisi melkoisesti.

Käyttäisin säästöni parisuhteen hyväksi.  Menisin naimisiin! Ja vihkitilaisuuden jälkeen olisin vapaaehtoistyössä loppuelämäni.

Meitä olisi kaksi ajansäästäjää. Hihat vain heilumaan ja minuutteja hartiapankkiin!

Mihin ihmeeseen me sitten käyttäisimme yhteisen, säästetyn aikamme?