Tiaisen valoja

”Ei enää riitaa, ei vaimoa. Ei enää mullan painoa. Unessa onni ainoa.” Mika Waltarin runo. Muutin viidennestä sanasta N-kirjaimen M-kirjaineksi.

P.  Haanpää: ”Rahalla on ikävä taipumus loppua.” Samoin on toisinaan rakkauden kanssa. Tai sen, mikä kuuluu pakkauskulttuuriin.

Ei rakas ole rakas, vaikka luulet niin.

Otin päikkärit. Unessani oli Vanha Unkas, edesmennyt koiraystäväni.  Meillä oli tietenkin kivaa. Sydänten taajuus aina samalla kanavalla.

Päiväkahveen jälkeen kuuntelin loppuun Matti Salmisen kirjoittaman  Pentti Haanpää tarina -kirjan.

Harvinainen elämänkerta. Rehellinen. Myyttien taakse piilotettu kirjailija  paljastuu.  Ihminen tekstien takaa. Mies tekstiilien takana.

Tiaisen valoja. Ne olivat Pentti Haanpää mukaan kipuja. Niitähän riittää, sillä pieniä ovat arkiset antimme joulukaloiksi.