Trauma

Alkoholismi. Etenevä, parantumaton sairaus, häiriötila mentaalitasolla. Alkoholisti voi olla kuivilla pitkään. Repsahtaa. Sairaus etenee, se ei ole poistunut, siitä pisteestä, mihin se pysähtyi edellisestä, vuosien takaisesta ryyppykierteestä.

Traumattisuus on kuin alkoholismi. Sokea elämänvietti kiertää traumakohdan. Theban kiihko, unohdus. Uusi pettymys vuosien jälkeen. Alkuperäinen trauma, kummitus, joka uhkaa minuuttamme, nousee haudastaan. Se ei olekaan kuollut!

Saksalaisten kokemus ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Hitlerin mukaan nöyryytys. Viha kohdistettiin juutalaisiin.

Traumatisoidut ihmiset ovat eppunormaaleita. Jokaisella on syynsä, omatekoinen oikeutus toimia mielivaltaisesti.

Trauma liikkuu sukupuussa. Joku on aina heikoin lenkki. Syntipukki. Hän suostuus siihenkin, mihin kukaan muu ei suostu. Muuten hän menettää laumasuojan. Hänet hylätään lopullisesti. Ja se merkitsee eräänlaista kuolemaa.

Alkoholi. Itsehoitolääke oireenmukaisesti. Se ei poista traumaa. Se on hyvä renki, mutta huono isäntä.

 

Alkoholisti on kullanhuuhtoja. Vaskoolin jää enimmäkseen pelkkää mutaa. Joskus sentään kultahippuja. Ne saattavat johtaa tiedostamisen poluille.

Alkuperäisen laumasuojan menettänyt ei ole yhtä kuin kuolemaantuomittu. Hänen olisi, niin toivottomaalta kuin se saattaakin tuntua, löydettävä uusi lauma. Ihminen tarvitsee ihmistä, ihmisiä.

Meikä kuuluu ikäihmisten laumaan. Ei tarvitse enää vetää väärää, ulkopuolelta istutettua roolia kenenkään mieliksi.

Lännenfilmien kostajat… Viha,, katkeruus, kateus. Nautintoainetta. Tipoittain tai ämpärikaupalla. Päivittäin.

Traumanhoito voi olla myös eräänlaista alkemiaa, joka ei perustu itsepetokseen. Kärsimys muuttuu vaskoolissa kaikkia koskettavaksi myötätunnoksi.

 

 

 

0

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu