Valaistu juna

Viimeiset vuodet. Ovatko ne jo menossa? Ainakin tulossa.

Varjele meitä pahalta äkkikuolemalta. Tämän toiveen taustalla on kaiketi ajatus, että olisi ennen kuolemaa, aikaa tehdä tilit selviksi Jumalan kanssa.

Ennen ei ollut aikaa. Tai oli, mutta se käytettiin väärin?

Viimeiset viikot, päivät. Nääntyä hitaasti, kun letkuruokinta ja nesteytys on lopetettu.

Suu kuivuu, kieli turpoaa. Hengitys on rahisevaa, vaivalloista.

Varjele meitä pahalta äkkikuolemalta!

Vielä askeleeni on kevyt. Ajatus pelaa. Mutta kohta, ihan pian, se on tosiasia, että makaan laitoksessa, josta en enää piäse pois. En omin jaloin. Tai sitten paha äkkikuolema tempaa minut pois

Parannuksen tekoa hospitaalissa. En mie ennää juopottele. En pulputa tyhjiä, tyhmiä sanoja. En himoitse nautintoja. En mie ennää!

Kompuroin kiskoilla. Valaistu juna katoaa pimeyteen.

Suurin kaikista oli rakkaus?