Viinan ilot ja kirot kirjallisuudessa

”Juhani: Oi jos nyt kerran ryyppäisimme, valottaisimme pullosta viimeisen pisaran. Tuossa, Tuomas, ryyppäise ja anna käydä.

Tuomas: En huoli sinun viinastas!

Juhani: Aha, haha! Joko nyt on unohdettu kaikki Jumppilan Jallit ja Kuninkalan saarnastuolit? Kyllä jo teuhasittekin, teuhasit ja peuhasit juuri elämän ja kuoleman rajalla. Hirmuista, kun aattelen sun astuneeksi Jumalan eteen juopuneena, silmät killissä.”

Aleksis Kivi, Seitsemän veljestä, 1870.

T. S Eliotin, 1888-1963, mukaan elämä päättyy vingahdukseen. Ihminen ei olekaan luomakunnan kruunu. Hän on viheliäinen, täynnä ristiriitoja oleva olento.

Atavistististen vaistojen karkeat, suorasukaiset viestit on peitettävä sivistyksen naamioilla.

Tässä siivu artikkelistani, joka julkaistiin kolmessa sanomalehdessä, 2010-2017.

 Viina on viisasten juoma.