Voihan Venäjä

Lapsi Suomen, Taisto Huuskonen 1979. Kirja on nykyään kylmä, unohdettu peruna.

Vuonna 1949 Taisto Huuskonen loikkasi vaimonsa kanssa Neuvostoliittoon. Syynä oli idealistinen mielikuva työläisten paratiisista. Huuskonen oli tyytymätön, vihainen nuori mies ja sai Suomessa  tekosistaan myös vankilatuomion.

Huuskoset päätyivät ikävien kuulustelujen jälkeen , eivät paratiisiin, vaan vankileirillä pariksi vuodeksi. Tuomion syy: luvaton saapuminen Neuvostoliittoon.

Ennen vapautumistaan vankeudesta Taisto Huuskonen sai neuvon leirikaveriltaan: ”Muista että paras ystäväsi on pahin vihamiehesi!”

Kaksinaamaisuus elää ja voi hyvin tänäänkin, kun vankileirien saaristo on, ainakin Neuvostoliiton osalta, jätetty historian pahamaineisille lehdille.

Mitä vapaus oikeasti tarkoittaa, mitä se oikeasti on, kuka meistä on vapaa?

Taisto Huuskosen kirja on karmea kuvaus ihmisten pahuudesta.

Huuskoset pääsivät palaamaan Suomeen kahdenkymmenen kuuden Neuvostoliitossa viettämänsä vuoden jälkeen.

Anton Tsehovin tuotanto valaisee osuvasti elämää alla venäläisen kuun. Myönteinen, kestävä ihmissuhde on hänen mukaansa melkein mahdottomuus. Olemassaolon taistelu. Pelin nimi on: Heikoin lenkki. Ryntäys, koukkaus, kampitus ja estäminen…

Sodassa ja ”rakkaudessa” kaikki keinot ovat sallittuja. Ystäviä ei ole. Tai he ovat ainakin  harvassa kuin korvat.

Mainitsemani kirjat johdattavat, yllätys, yllätys, perimmäistenkin kysymysten äärelle. Ja niihin kysymyksiin jokainen ihminen saa vastata henkilökohtaisesti. Ihan itse.

Raamatun mukaan ihminen on täynnä pahanilkisyyttä, kateutta. Hän ”on ollut alusta asti varas, valehtelija ja murhaaja”.