Yksinäisyys

Syksy on…  Mieleeni nousi yksinäisyys. Muisto noin 40 vuoden takaa. Silloinkin oli syksy. Hämärän hyssy. Olin iltalenkillä Pose-koirani kanssa. Ehkä olen nyt samanikäinen kuin nainen, jonka silloin tapasin

Hän seisoskeli mäyräkoiransa kanssa hämärtyvässä illassa. Sanoi: Olen niin yksinäinen. Kaikki tuntuu turhalta!

Olin nuori, elämänkokemus oli ohuehko. Hämmästyin. Olin jutellut hänen kanssaan muutamia kertoja aiemminkin.

Hänellähän oli kaikki hyvin! Oli mies, oli rivari, oli salvaa. Oli lapsia ja lapsenlapsia.

Hänen murheellinen äänensä kosketti minua, mutta en keksinyt mitään lohduttavaa lausetta. Sanoin tyoerästi: Hommaa miesystävä!

Hän huokaisi vain: Ei ole sellaista tarvetta.

Jos tämä kohtaaminen olisi tapahtunut tänään, en olisi ehkä montaa sanaa sanonut. Olisin halannut häntä.

Olen myöhemmin tavannut paljon yksinäisyydestä kärsiviä ihmisiä. Olen usein tuntenut itseni yksinäiseksi, mutta tuo kohtaaminen noin 40 vuotta sitten tulee usein mieleeni, kun luen tai kuulen sanan yksinäisyys.

+4

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu