Ilmastojulistaja Taalasen kirja Ilmastonmuutos ilmatieteilijän silmin

ILMASTOTUTKIJAT HYLÄNNEET IPCCn!

Nykyinen ilmastopolitiikka perustuu YKn alaisen IPCC puitteissa tehtyihin ilmastomalleihin. Noitten mallien ennusteet ovat kuitenkin osoittautuneet kovin epätarkoiksi satelliittien mittauksiin nähden, ja niihin liittyy merkittäviä epävarmuuksia ja ongelmia.

CO2 vaikutus on malleissa liian suuri, metaanin liian pieni, vaikka se on 84 kertaa voimakkaampi kuin CO2, pilvistä ei ole juuri minkäänlaista dataa, vaikka se on ilmastolle erittäin tärkeä, ilman pienhiukkasista ei myöskään ole pitkänajan dataa, eikä meristäkään. Mallien tyypillisesti 20 kpl osa-tekijän satoja ristikkäisvaikutuksia ei ole kunnolla tutkittu ja monia osatekijöitä ei ole huomioitu ollenkaan, jne.

Asiaa valaisee CarbonBrief 15.1.2018 julkaisema artikkeli: “Carbon Brief explains in detail how scientists use computers to understand our changing climate…”
https://www.carbonbrief.org/qa-how-do-climate-models-work

Tässä artikkelissa selvitetään 1995 aloitettu CMIP-hanke, jossa on tarkoitus harmonisoida / yhdistää nykyiset yli 100 kovin erilaista ja epätarkkaa ilmastomallia ja saamaan niiden tarkkuus paremmaksi.

Artikkelissa myös kerrotaan, että ”However, it is worth noting that CMIP is entirely independent from the IPCC”.

Tästä voi päätellä, että nyt 30 johtavaa ilmastomallin tekijää ovat päättäneet ottaa etäisyyttä politisoituneeseen ja korruptoituneeseen IPCCn.

Tässä artikkelista noukittuja kohtia:

What is CMIP?

For many parts of the climate system, the average of all models can be more accurate than most individual models. Researchers have found that forecasts can show better skill, higher reliability and consistency when several independent models are combined.

This is where the Coupled Model Intercomparison Project (“CMIP”) comes in. CMIP is a framework for climate model experiments, allowing scientists to analyse, validate and improve Global Climate Models in a systematic way.

Since its inception in 1995, CMIP has been through several generations and each iteration becomes more sophisticated in the experiments that are being designed. A new generation comes round every 5-6 years.

With the model simulations for CMIP5 complete, CMIP6 is now underway, which will involve more than 30 modelling centers around the world.

The results of CMIP6 model runs will form the basis of much of the research feeding into the sixth assessment report of the IPCC.

However, it is worth noting that CMIP is entirely independent from the IPCC.

Parameterisations (20 kpl) climate process isn’t well understood. Parameterisations are one of the main sources of uncertainty in climate models.

As NASA Goddard Institute for Space Studies director Dr Gavin Schmidt tells Carbon Brief: “Global mean trends are monitored for sanity, but not (generally) precisely tuned for. There is a lot of discussion on this point in the community, but everyone is clear this needs to be made more transparent.”

For the period since 1998, when observations have been a bit lower than model projections, a recent Nature paper explores the reasons why this happened.

What are the main limitations in climate modelling at the moment?

Clouds are a constant thorn in the side of climate scientists. They cover around two-thirds of the Earth at any one time, yet individual clouds can form and disappear within minutes; they can both warm and cool the planet, depending on the type of cloud and the time of day; and scientists have no records of what clouds were like in the distant past, making it harder to ascertain if and how they have changed.