Takaavatko uudet Hiroshimat rauhan meidän aikakaudellemme?

Tuomiopäivän kello osoittaa sata sekuntia ennen keskiyötä. Vertauskuvallinen kello kertoo, kuinka lähellä ihmiskunta on planeettamme tuhoamista. Viisareiden siirrosta päättävät Bulletin of the Atomic Scientists -tiedejulkaisun tutkijat. Veikkaan, että viisareita kohta siirretään.

Harva on huolestunut ydinsodasta vaikka sen riski on kasvanut ja tulee ilmeisesti kasvamaan edelleen.

Huolestumattomuus on huolestuttavaa.

Kohta Suomessakin on todennäköisesti ydinaseita todennäköisen NATO-ratkaisun vuoksi. Uudet hävittäjät valittiin mm. siksi, että ne voidaan varustaa ydinaseilla.

Ydinaseiden lähestyminen Venäjää ja todennäköisesti Venäjän ydinaseiden lähestyminen Suomea tai ainakin niin, että Venäjän strategia tullee hakemaan lisää ydinaseiskumaalitauluja Suomesta, ei lisää turvallisuudentunnettani.

Ilmeisesti ydinaseiden lisääntyminen ja leviäminen Suomenkin niemiin ja notkoihin antaa monelle suomalaiselle turvallisuutta.

Entä sitten, kun niitä käytetään? Tietoisesti tai vahingossa?

Ehkä sitten olemme syvästi sitä mieltä, että sitten kukaan ei ole turvassa. Se vain on myöhäistä.

Ydinsodan läheltä piti vahingossa syttymistilanteita on ollut useampia. Kun reagointiaika tulee yhä pienemmäksi, kun ydinaseet ovat yhä lähempänä, virheen mahdollisuus kasvaa koko ajan. Nyt reagointiaika voi olla vain muutamia minuutteja. Venäläisten ydinasehyökkäyksen valvontajärjestelmä on ilmeisesti huonompi kuin NATO-maiden.

Vaarallisen, verisen, vihaisen, aggressiivisen, pelosta ja raivosta osin sekaisin olevan ison mutta jo pahasti haavoittuneen karhun edessä ei tule alistua, mutta ei sitä kannata myöskään ärsyttää. Silloin se on entistä sekavampi ja arvaamattomampi.

Karhun vastustaja ei ole arkkienkeli. Ihan sen lähihistoriastakin löytyy vakavia virheitä, valheita, jopa sotarikoksia, arvaamattomuutta Afganistanin, Irakin ja Libyan sekasortoon saattamisissa.

Vihollisen vihollinen ei välttämättä ole hyvä ystävävalinta. Traagisen oiva esimerkki siitä oli USAn tuki Afganistanin islamistisisseille, kun fanaattiset muslimit taistelivat miehitysvalta Neuvostoliittoa vastaan. Se siitä arvopolitiikasta.

Yksi syy Venäjän rikolliseen hyökkäykseen Ukrainaa vastaan, oliUkrainan halu lähestyä NATOa. Kun Suomi liittyy NATOon, ei ole vaikea ennustaa Venäjän johdon mentaalisia, henkisiä reaktioita. Konkreettisia reaktiota näemme kohta. Jännitys lisääntyy.

Visaista on nähdä, miten jännityksen lisääntyminen voisi lisätä rauhan mahdollisuuksia. Venäjän aggressioita voi vastustaa muutenkin kuin NATOn kautta. Ja niinhän on jo tehty. Siinä sarkaa riittää.

Veikko Tarvainen

12.5.2022