2020-luvun vilpittömin kysymys: Mitä kummaa täällä tapahtuu?

2020-luvun vilpittömin kysymys: Mitä kummaa täällä tapahtuu?
*
Mitä täällä oikein tapahtuu? Mitä on menossa? Mitä on tulossa? Nyt 2020-luvun kynnyksellä, tulee kysyä, ”missä mennään?”. Ja kyllähän me kysymmekin.
*
2020-luvun keskeisin seikka ei ole ilmastonmuutos eikä joukkokatastrofin pelkääminen, vaan yksinkertaisin kaikista, samalla vaikein: Mieleen vaikuttaminen.
*
Miksi ampua nikkeliluoti ihmisen päähän, kun mieleenvaikuttamisella saamme pään kääntymään?

Siinä, missä vanhanaikaisesti pitää ryynätä savessa ja liejussa, sihdata ja laukaista – ja ampua yksi luoti yhteen päähän, vaivalloisesti ja epävarmoin tuloksin, mieleen vaikuttamalla vaikutamme samalla kertaa miljooniin, miljooniin ja miljooniin, – ei, vaan miljardeihin mieliin!
Toisessa maaimansodassa noin 90 % kotoaan sotaan haetuista sotilaista ei koskaan ampunut tähdättyä laukausta. Sadoista tuhansista tonneista ampumatarvikkeita vain noin 2 % osui maaliinsa, eli tappoi yhden tai useampia ihmisiä. Taloja, siltoja ja maisemaa sen sijaan tärveltyi kyllä.
Toista sen on sähköinen vaikuttaminen: virtaa verkkoon vain, ohjatusti, niin hyvä tulee
Panos-tuotossuhde on moninkertainen.
Miljoonakertainen.
Tätä toimintaa johtavat, mutta vain näennäisesti, poliitikot. Takana ovat miljoonat, siis dollarit, isot miljardit ja niiden tahto. Kuten on nähty. Poliitikot ovat vain marionetteja todellisen rahan näyttöpäätteinä. Mitä olisi Trump ilman sotilasteknistä teollisuus-finanssikonglomeraattien voimaa?
Heillä on käsissään veivi, jolla tätä maailmaa pyöritetään – heidän omaksi hyväkseen.
*
Kuka oli suosituin ja tunnustetuin hahmo 2019? Kenelle kaikki ovat avautuivat? YK, Davos, torit ja verkko, kaikkialla.
Kenestä kaikki puhuivat? Kehen vedottiin?
Ruotsalaiseen teini-ikäiseen koulupinnariin.
Kuka oli tylyin viestijä, ilman pehmusteita, lievennyksiä? Tämä yhden viestin ihminen. Kenen puhe oli ihmisvihaisin ja ilman toivoa, armorajoitteisin? Gretan.
Ketä fantettiin ja ihailtiin eniten, kenet kaikki halusivat tavata, nähdä, koskea viitanlievettä? Gretan.
”Greta ei ole mikään smalltalkkaaja ollenkaan vaan hieman sisäänpäin kääntynyt”, sanoo hänen suomalainen ihailijansa, joka yhtenä harvoista oikeasti on kohdannut ihailunsa kohteen. (AL, 3.2.2020)

Lapsena, ennen näyttämölle nousua, tämä oli mykkä, pelkäsi toisia lapsia, vietti aikaa yksin, mieluiten perheen koirien kanssa. Koira on ihmisen paras ystävä, se pehmentää diktaattorienkin imitsiä, saati koulutytön joka pinnaa koulusta.
Jos joku Hollywoodin tai muun skriptakeskuksen kynäilijä olisi kehittänyt käsikirjoituksen, jossa umpimielinen kääpiö pyörittelee maapalloa etusormensa päällä ja vaatii seitsemää miljardia luopumaan lihasta, lentämisestä ja öljyjalosteilla toimivasta autosta – joihin valtaosalla heistä ei ole rahaa eikä toivoa. ja muutenkin tylyttää miljoonia kuin tahdottomia kaalimaan nukkeja, aidoin sanakääntein, à la dictatorship. Mitään kysymättä ja mitään kuulematta, läpät silmillä ja korvilla, kukaan ei olisi uskonut ideaan. Nyt maailmannäyttämön OnLine näyttää sitä keskeytymättä meille.
Tätä kannattaa tarkastella mieleenvaikuttamisen ilmiönä. Se lähti liikkeelle Tukholmasta valtiopäivätalon edustalta, välivuotta lukiosta viettävän nuoren päästä ja pahoinvoinnista, mutta pian iso valta otti sen omakseen, kilvekseen ja peilikseen. Siis pelikseen, osaksi isoa peliä.
Näin alkuperäisin privaatti tuska ja toivo muuttuu suuren pelin, mieleenvaikuttamisen, välineeksi.

Näin se vain käy.
*
Mutta miten mieli toimii?
US of Amerikassa poliisi, jonka tulisi toimia yleisen vakauden ja turvallisuuden hyväksi, ampuu keskimäärin joka päivä yhden kansalaisen, yleensä värillisen. Vuosittain siis poliisi ampuu noin 365 ihmistä, osan selkäpuolelta, ilman syytä.
Sitten Kiinassa pääsee irralleen virus, josta ei heti tiedetä, mikä se on, ja parin viikon aikana raportoidaan kuolleiden määrän nousseen 350:een. Siis sama määrä, kuin toisessa supervallassa, USA:ssa poliisin vuosittain ampumien kansalaisten määrä.
Kumpi on uutinen? Kumpikin Mutta kumpi on superuutinen? Kiinan koronavirus! Kumpi panee ”maailman sekaisin”? Koronavirus. Kumpi sotkee kansakunnat, aiheuttaa ”säpinä”, kumpi sekoittaa liikenteen, kansainväliset toiminnot, romahduttaa talouden (pörssi tänä aamuna -9%)?
Virus.
Kumpi on tehokkaampi mediatapahtuma, virus vai kansalaisia ampuva poliisi?
Muistakaa tämä.
Mitä pienempi uhkan faktinen aiheuttaja, sitä vahvempi voima.
Virus on pieni, mielipide on pieni, sisällä puristava ahdistus on pieni, sitä ei näe mikroskoopillakaan, mutta sen jäljet näkyvät lähelle ja kauas, hyvin kauas.
*
Torstaina (30.1.2020) Helsingissä kuoli Jörn Donner.
Helsingin Sanomat otsikoi 31.1. uutisensa: ”Valpas ivaaja on poissa – Jörn Donner 1933-2020”.
HS panostaa viisi (5) sivua Donnerin lähdölle.
Pää ja väliotsikot: ”Jörn Donner tiesi, miten porvarillisuutta ravistellaan”. ”Donner nautti sapelien kalistelusta”. ”Ystävät ja kollegat muistelevat Donneria”.
Aamulehti veti etusivulle 31.1.: ”Kuollut. Jörn Donner otti koko maailman haltuunsa”. Kolme sivua. ”Viimeinen jättiläinen”. ”Samalla mutkattomuudella hän kohtasi kenet tahansa, oli kyseessä sitten Marlene Dietrich, Sartre, Simone de Beauvoir tai Henri Langlois”.
YLE TV1 Teema esitti sunnuntaina 2.2. ohjelman ”Elokuva Jörn Donnerista. Ohjaus: Alberto Herskovits ja Olavi Linna. 2019”. HS:n televisio-sivusto ei noteerannut elokuvaa mitenkään. Ei myöskään AL:n tv-sivusto. Armeliasta. Outo harrastelijatason kaitafilmitasoa oleva noin tunnin juttu äreästä vanhasta luhistuvasta miehestä. Valpas ivaaja ja ärsyttäjä melkeinpä uhrina. Jättiläinen kääpiöistettynä kohteena. Ehkä Donner sai palkkansa.
Mutta muistamme alkuperäisen kysymyksemme:
”Miten mieli toimii?”
Miten Donnerista tuli Donner? Miten Donner sen teki? Tai, oikeammin, miten media ja julkisuus sen teki? Miksi yleinen tajuntateollisuus ja yleinen tietoisuus teki Donnerista ”Jättiläisen”, – ”valpas ivaajuus” ja ”sapelien kalistelu”? Vai erilaisuus ja röyhkeys, mikä röyhkeys! Jokin Donnerissa teki hänestä suuren, ei hänen työnsä, joissa hän osassa oli mestari, osassa tavallinen osaaja, ehkä pinnallinen, teflonia, kummallinen harppoja, ei koskaan syvällinen, monesti banaali.
Lopullisesti: voiko ivaaja ja kalistelija olla suuri? Siis merkittävä, ajassa vaikuttava henki, iso ja syvä?
Mielessäni pyörii muisto Claes Anderssonista, ei niin kauan kuolleesta, mutta yhä läsnä elävästä. Häneen liittyi myönteisiä, inhimillisesti tuntoihin jääneitä, muistoja, vaikutelmia, ajatuksia, runoa. Hahmona ja ihmisenä hän oli merkittävämpi kuin Donner, laajempi, syvempi, hän ei koskaan olisi sanonut niin kuin kesämökilleen Bromarviin sompaileva Donner: En minä näiden kanssa (bromarvilaisten ihmisten) kanssa puhu. Ei meillä ole samaa kieltä, ei meillä ole puheenaiheita – tällä jättiläisellä, joka ”mutkattomasti kohtasi” kaiken maailman dietrichejä, d beauvoireja ja langloiseja – muttei pitkäaikaisen mökkikuntansa ihmisiä.
Kertasin äskettäin Matti Klingen päiväkirjaa vuosilta 2018-2019. Marraskuussa 2018 Klinge puhuu myötämielisesti ja melkeinpä kunnioittavaan sävyyn Tuomiojasta, ulkoministerinä ja uutterana poliittisen elämänsä päiväkirjaajana (ET:n päiväkirja vuoden 1998 alusta vuoden 2000 loppuun). Sitten Klinge tulee kohtaan, josta hän kertoo: ”Aika yllättävältä ja epäoikeudenmukaiselta tuntuu, että kun Tuomioja itse on nytkin kertonut seitsemällä sadalla sivulla tiestään ja toimistaan sentään vain kahden vuoden ajalta, hän lopussa mainitsee joululukemisenaan minun ”hupaisan Eurooppa-päiväkirjani” ja ”kahden egomaanikon Klingen ja Donnerin keskinäisen herjaamisen” seuraamisen.”
Kieltämättä kummallinen aasinpotku, mutta ilmeisesti tyyliin kuuluva Tuomiojalta. Hänen kannattajakuntansa on laaja ja ei vailla opponenssia. Minun tajunnassani Tuomioja, Klinge – ja Panu Rajala – kuuluvat etevien, omissa töissään joltain osin aivan huippua edustavia henkilöitä, joiden julkikuva ja yleinen arvostus ei ole heidän saavutustensa, töidensä ja näkyjensä, tasolla. Tuskin kukaan heistä saa, jos joskus kuolevat, sellaisia rubriikkeja kuin Donner, joka jokaiseen heihin nähden oli sentään melkoinen diletantti ja ”kohusampo”, – ikuinen isäkapinan kävijä. Joihinkin muihin henkilöihin liittyvinä monet Donnerin heikkoudet ja skandaalit olisivat olleet kohtalokkaat, mutta eivät hänen, tämän onnellisen pojan kohdalla.
Edellä olen pohtinut eräiden julkisuuden henkilöiden imitsejä, julkikuvia, jotka ovat näkyviä, pysyviä, mutta keskenään vaihtelevia.
Oliko se Donnerin yläluokkainen lähtökohta, ja ruotsalaisuus, joka suojeli häntä mädiltä kananmunilta, toisin kuin muiden kohdalla, vaikkeivat heidän kohunsa ja mahdolliset kompastelunsa olleetkaan yhtä räikeitä kuin ensin mainitun.
Kun kysymme, miten mieleenvaikuttaminen toimii, meidän on mietittävä ensisijaisesti omaa mieltämme.
Miten minun mieleni toimii?
Miten minä toimin, ja mieleni: olemmeko yksi ja sama, vai pystynkö irtautumaan omasta mielestäni, edes metrin korkeuteen ja katsoa sitä kuin nukkuvaa olentoa, minua joka riehun mielessäni, ja sensuroin osan?
Pystynkö kontrolloimaan mieltäni, kouluttamaan sitä, siis kehittämän?
Vai onko mieleni vegetatiivinen osa minääni, se vain on ja toimii, itseohjautuvasti, kuten aina?
*
Mutta emmehän me voi kontrolloida ja ”kasvattaa”, siis kouluttaa, ylentää, 7 miljardin ihmisen ”mieltä”!
No niin.
Tämä on Maailma ja Maailmassa on seitsemän miljardia mieltä.
Miten mieleenvaikuttaminen tapahtuu? Sisältä vai ulkoa, vai salaa jostain ihon alta?
Kyllä ne sen tietävät.
Ei ihmisellä sielua ole, pelkkä mieli. Se määrää.
Kyllä sen on läntinenkin tiedemies tunnustanut. Hiiltä ihminen on ja sähköä.
Sähköltä sähkö maistuu.
Sähköllä sähköön vaikutetaan.
Siinä maailman suurin salaisuus.
Ei mitään aivopesua. Se on hankalaa ja hidasta, aivan kuin pitoja hinkkaisi pyykkilaudalla, alkeellisten pyykkäri-akkojen touhua.
Kytketään sähkö sähköön ja plimpsistä. Siinä se on, jukoplut.
*
Nykyisin ainakin neljäsosa ihmisistä on mielenkipeitä. Ahdistuneita, vaikeita, masentuneita. Ei mistään apua saa. Ei riitä aika, ei raha. Kaikki kipuilevat ovat tuuliajolla. Ei terapiasta toivoakaan, ei aikoja. Yleinen trendi johtaa puoskareiden kynsiin. Kaikenmaailman tee-se-itse –terapeuttien pariin, teeseitse –lääkintään.
Jotkut menevät mielenosoituksiin kuin terapiatunille. Vertaiskokemuksen verrattomuus, vaikkei kenenkään kanssa puhuisi. Kävellä lampsisi tai seisoisi vain. Huutaisi väljästi torinkulmalla, kun muut huutavat. Heiluttaisi kepakkoa vaikka ilman rättiä.
Mikä auttaa?
Monet sen jo tietävät.
”Rintakehässä on inhottava olo. Silloin miettii vain kaikkea ahaa, mitä katastrofi aiheuttaa, ja lopulta käpertyy toimintakyvyttömänä sänkyyn”.
Mutta sitten, seuraavaksi:
”On uskomattoman terapeuttista päästä ilmastomarssille huutamaan muiden kanssa”. (AL, 3.2.2020).
*
Tulevaisuudenkuva
Yksityistetyn mielenterveyspalvelun suuryhtiöt hyödyntävät mieleenvaikuttamisen keinoja, halvalla.
Isojen laitosten hoidokit ja hoidettavat ja itsehoito-intervallistit kuskataan komeilla busseilla mielenosoituksiin. Aina vain isommat yhtiöt ostivat näitä pienempiä terapia-firmoja. Jättilisistä tuli yhä jättiläisempiä. Suomessa toimi aikaa myöten kaksi tai oikeastaan kaksi alan firmaa, EU:n kilpailuvirastoa hämätäkseen se suurin järjesti lumeyhtiön markkinoille, luomaan luminenssia aidosta kilpailusta. Laskuttamalla toisiaan konglomeraatit optimoivat veronsa ja yhteiskunnallisen vastuunsa, uusi normi toimi.
Aluksi käytettiin vain luokiteltuja ilmastomielenosoituksia, mutta hyötysuhteen ja kurssinkohotuksen vuoksi rimaa alennettiin, ja kohteina käytettiin kaikkia mahdollisia mökä-tilaisuuksia. Lopulta konsulttifirmat alkoivat tuotteistaa hoitomenetelmää exteremisesti. Ja panoksia kohennettiin kaikenmaailman mielensoituksiin, sen jälkeen kun havaittiin, ettei nimellä enää ollut väliä.
Yhteisöllinen huutaminen oli keskeistuote, lääke.
Kaupungit alkoivat mennä sekaisin. Potilas(asiakas-määrät kohosivat, sillä ahdistus on osa meitä ihmisiä, ja kun huhut (somekohut) alkoivat levitä, että ”on uskomattoman terapeuttista päästä huutamaan muiden kanssa”. Jotain siitä putosi, mutta käyrät kohosivat, pörssikäyrät. Yhä useampi tunsi ahdistusoireistoja ja tunnisti tarvitsevansa tätä ”toimiva terapia” – terapiaa. Kaikki huutamaan. Torilla tavataan.
Nyt elämme prosessin tätä vaihetta.
*
Kauan sitten lääkejättiläiset ja lääkäritalot, sekä kenttäsairaalakomompleksien rakentjayhtiöt, jotka itse asiassa olivat edellisten sisarkompekseja, järjestivät virusvuotoja ja muita kohuja, joiden avulla he tunnetulla tavalla maksimoivat tuottojaan ja varavirtojen tulovuota. Niiden rinnalla toimivat tunnetut suurvallat omine aikeine ja tavoitteenasetteluineen, mitkä eivät olennaisella tavalla poikenneet ns. yksityisten (privat) tahojen maalinmuodostuksesta.
Taulua sai siirtää vapaasti, joten aina onnistui aivan kaikki.
*
Lopulta mieleenvaikuttamisen murskaamiseksi sana mieli (mind) kiellettiin, asetettiin eräänä päivänä yleisesti hyväksyttyjen sanojen hautausmaalle. Siinä sitä oli punnertamista, kun niin monen mieli oli täynnä mieltä, tuhansien harjoitustuntien, itsehallintayritysten ja kollektiivisten huipputuntemusten sinne jäytämää sanaa. Mutta aikaa myöten ja ankarien sanktioiden turvin tuo rumaksi maalattu sana poistui yleisestä käytöstä.
Vain jotkin yhteisövastaiset dissidentit sitä luolissaan ja suljetuissa ryhmissään enää käyttivät, mutta sitäkin intohimoisemmin.
Näin muutettiin maailma. Sähköä Sähköön –menetelmällä. Vahvavirtainsinöörien keinoin, hieman fiinimpien yhteiskuntainsinöörien pasmojen mukaan.
*
Kuten kaikki tietysti tietävät ihminen on nahkainen vesisäkki, joka toimii sähköllä. Kaikki päätyy lopulta sähköön.
Mieleenvaikuttaminen on sähköinen toimitus.

veikkohuuska

historianharrastaja, tanakasti ajassa

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu