Viipurin Manifesti 1906 – suomalainen näkökulma; Tekla Hultinin päiväkirjat

Viipurin Manifesti 1906 – suomalainen näkökulma; Tekla Hultinin päiväkirjat

*

Toimittaja, tutkija, aktivisti – myöhempi kansanedustaja – Tekla Hultin kirjoitti päiväkirjassaan:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Tekla_Hultin

24. päivänä heinäkuuta 1906;

”Tänään sain asemalla kuulla yllättävän uutisen, että Venäjän duuma oli hajoitettu jo tämän kuun 21 p:nä ja että suuri osa sen jäsenistä oli seuraavana päivänä matkustanut Viipuriin jatkamaan siellä neuvottelujaan.

Heinäkuun 23 p:nä oli läänin kuvernööri Rechenberg sitten käskenyt kokouksen osanottajia hajaantumaan, jottei Viipuria julistettaisi piiritystilaan.

Yleinen suuttumus vallitsee nyt Rechenbergin teon johdosta.  Hän on hajoittanut yksityisen kokouksen heti sen jälkeen kuin hallitus itse on antanut valtiopäiville kokoontumisvapautta koskevan esityksen.  – Minulla oli hyvä halu matkustaa samalla Viipuriin ollakseni lähempänä tapahtumien näyttämöä. 

(Kuvernööri Nikolai von Rechenberg, s. 11.4.1846, kenraaliluutnantti, Viipurin läänin kuvernööriksi vuonna 1900, mutta joutui eroamaan vuonna 1902, joskin jälleen kuvernööri siellä vuonna 1906, mutta sai jäähyväiset jo samana vuonna, koska Venäjän duuman erotetuista jäsenistä lähes puolet piti kokousta Viipurissa ja antoivat sieltä opposition manifestin (”Viipurin Manifesti”) Venäjän kansalle. Hän kuoli marraskuussa vuonna 1908 ja oli naimisissa Helena Gavrilovna Subinsky´n kanssa. http://www.genealogia.fi/genos-old/7/7_95.htm )

Sillä mitä nyt seuraa?  Todennäköisesti vallankumous.

25.-30. päivinä heinäkuuta 1906:

Kumma kyllä ei duuman hajoitus ole nostattanut yleistä kapinaa Venäjällä.  Duuman julistuksessa Venäjän kansalle oli tosin vallankumouksellinen sävy, mutta siinä ei suoraan kehoitettu kapinaan, ei edes suurlakkoon.  Mutta mieltenkuohu kasvaa yhä.

1 päivänä elokuuta 1906:

Sellaista on hautautua moiseen maailman perimmäiseen nurkkaan kuin on tämä Rantala (kesäpaikka Hultinin synnyinpitäjässä Jaakkimassa Kannaksella, vh), jossa istuu sokeana ja kuurona kuin myyrä kolossaan!  Vallankumous puhkesi jo eilen Helsingissä ja vasta tänä aamuna sain siitä tiedon.  Menin heti samassa tuokiossa sisareni kanssa Rauhalan kartanoon, jonne sitten jäimme koko päiväksi voidaksemme olla puhelinyhteydessä ulkomaailman kanssa.  Helsingin lehtiä ei saapunut tänään, eikä yöjuna kulkenut Helsingistä Viipuriin.

Tiedämme vain mitä Viipurin lehdet Helsingistä saamiensa puhelinuutisten mukaan kertovat, s.o. että vallankumouksen lippu liehuu Viaporissa, että laivasto-osastoja on saapunut Viaporiin Hangosta, Kotkasta ja Koivistolta vallankumouksellisiin liittyen ja lopuksi, että sotalaivoja odotetaan Räävelistä.  Millehän puolelle ne asettuvat? 

Tähän saakka kuuluu Helsingissä olevan rauhallista, mutta jos joku laivasto-osasto ryhtyy pommittamaan Viaporia, on Helsinki samalla vaarassa, sillä eivät ryssät koskaan osaa tähdätä niin varmasti, ettei kuulia osuisi Helsinkiin.

Toista olisi, jos ampujat olisivat japanilaisia!

Mitä tekevät nyt valtiopäivät, jotka parhaillaan ovat koolla Helsingissä, ja kuinka vaikeassa asemassa onkaan maamme hallitus tänä pulmallisena hetkenä?  Pietarista ei kuulu mitään. –

Mitä siellä tapahtuu?  –

Palatsivallankumousko, sotilaskapina, diktatuuri vai yleinen kansankapina?

Vai onko hallitus lopulta perääntynyt ja taipunut kansan tahtoon?  Mutta tyytyykö kansa tänään yhtä vähään kuin eilen?

Turhaa on jatkaa arveluja, joita voi vaihdella loputtomiin.  Mutta selväähän on, ettei voi levottomuudetta näitä ajatella, kun veli elää vaarojen keskellä.  Jumalan kiitos, ettei hän kuitenkaan enää ole sotapalveluksessa, joka nykyisin saattaa miehen vaikeaan ristiriitaan.

Helsingissä 19. päivä elokuuta 1906:

Tuntuu omituiselta nyt lukea mitä vain 18 päivää sitten ajattelin.  Kaikki se mikä silloin ajattelin ja mitä en voinut olla otaksumatta kapinan seuraukseksi, on jäänyt toteutumatta.

Kuka saattoikaan käsittää, että sellaiseen jättiläisyritykseen ryhdyttäessä vallankumous on jätetty riippuvaksi sattumasta ja ettei yhtaikaisesti kaikilla muillakin tahoilla ole ryhdytty kapinatoimiin.  Suunnitelmahan kyllä oli suurenmoinen, mutta kun sen toimeenpano oli Viaporissa jäänyt vain kahden nuoren luutnantin ja eräiden siviilisäätyisten kiihoittajien varaan, ei todellakaan voi ihmetellä aikeen epäonnistumista, niin edullisia kuin sille useat asianhaarat silloin olivatkin.

Kockin (kapteeni Johan Kock;https://fi.wikipedia.org/wiki/Johan_Kock ) yritys omavaltaisesti julistaa suurlakko Suomessa ja sekoittaa punakaartinsa, se on suomalainen kansalaisjärjestö venäläisten kapinaan on synnyttänyt paheksumista kaikilla tahoilla (myös sosialidemokraattien, näön vuoksi, jotta he omasta puolestaan pelastuisivat jälkilaskuista.)  Olkoon nyt tämä, sekä kauhea yhteentörmäys Hakaniemen torilla, kaikille ankaraksi opetukseksi. 

Mutta päinvastoin koetaan edesvastuu tapahtumista vyöryttää toisten niskoille, varsinkin perustuslaillisten ja nykyisen hallituksen syyksi.

Suomettarelaisissa lehdissä hyökkäykset tässä suhteessa ovat varsin salakavalia, kun niissä tietämättömälle kansalle peitellään venäläisen ja suomalaisen ”virkavallan” eroitus, niin että molempia kuvataan ansaitsevan yhtä paljon vallankumouksellista vastarintaa.

Onko niin ollen kumma, että kansan käsitteet sekaantumistaan sekaantuvat ja juuri nyt, kun vihdoinkin olemme saaneet kotimaisen hallituksen, joka, vaikkakaan se ei lain mukaan ole kansalle edesvastuussa, kuitenkin käytännössä koettaa toteuttaa parlamentaarista hallitustapaa noudattamalla yleisen mielipiteen toivomuksia.  Kun ”yleinen mielipide” kuitenkaan ei ole yksimielinen, hyökätään hallituksen kimppuun joka suunnalta.

Olen jo maininnut, että voidakseni edes jonkun verran seurata tapahtumien menoa Viaporin kapinan aikana siskoni ja minä vietimme koko elokuun ensimmäisen päivän naapuriemme luona Rauhalassa, jossa puhelimen avulla olimme yhteydessä ulkomaailman kanssa.  Puhelinkeskustelun aikaansaaminen Helsingin kanssa oli kuitenkin äärettömän vaikeaa; kiireellistäkin puhelua tilattaessa oli aina 60-80:lla etusija, koska ne oli tilattu aikaisemmin.  Mutta kaikki, jotka jollain tavalla olivat saaneet tietoja hankituksi, olivat kohta valmiit antamaan niistä osaa muillekin.  Tiedot eivät ehkä olleet aivan täsmällisiä, mutta pääpiirteittäin voitiin kuitenkin seurata tapahtumien kulkua.

Keskiviikkona (1.8.] emme siis voineet uskoa muuta kuin että venäläisten kapina tapahtui ylisen suunnitelman mukaan ja että tarpeellisiin toimenpiteisiin sen johdosta ryhdyttiin siellä missä lopullisen ratkaisun piti tapahtua.  Tuskin minuutiksikaan ajatukset erkanivat Viaporin tapahtumista, jotka niin räikeästi erosivat meitä itseämme ympäröivästä maalaisrauhasta.

Torstai-aamuna, elokuun 2. päivänä, olin niin hermostunut sen johdosta, etten olut lähempänä tiedon lähteitä, että päätin matkustaa Viipuriin tarkempia tietoja saamaan.  Paninkin päätökseni toimeen, mutta jokseenkin huonolla tuloksella.  Helsingistä vastaantulevan junan palveluskunta tiesi jo Elisenvaarassa kertoa, että Viaporin kapina oli kukistettu ja saman uutisen kertoivat päivän kuluessa  Viipurissa levitetyt lisälehdet.  Toivomani jutteluhetki vanhan uskollisen kagaalitoverini Anna Åkessonin kanssa meni myöskin myttyyn, kun hänelle lähettämäni sähkösanoma ei saavuttanut häntä ennen kuin hän oli jo ehtinyt matkustaa maalle.  Työläisten keskuudessa vallitsi Viipurissa vakavan tyyni mieliala.  Kuitenkin oli tapahtunut joku ryöstöyritys erääseen ruutikellariin.  Rautatien varsilla huomasin kaikilla asemilla isohkojen työläisryhmien, joukossa naisiakin, rientävän postivaunun luo sanomalehtiä tavoittamaan.  Irtonumerot loppuivat kuitenkin kesken, niin että minunkin täytyi uteliaisuuttani tyydyttääkseni ”lainata” lehtiä Hiitolan asemapäälliköltä.  https://fi.wikipedia.org/wiki/Anna_%C3%85kesson

Varsinaisia talonpoikia en kuitenkaan huomannut millään asemalla.  Ne ahersivat todennäköisesti kaikki viljankorjuussa ja pitivät tätä työnään, varsin oikein, tärkeämpänä kuin vallankumousta, jota muut voivat hoitaa ilman heidän apuaankin. 

Ne kansanmiehet, joiden kanssa myöhemmin puhuin asiasata, ihmettelivät suuresti tapahtumia ja pahoittelivat, että suomalaisiakin oli niihin sekaantunut niin tuomittavalla tavalla kuin Hakaniemen torilla oli tapahtunut. 

Olemmehan nyt saaneet kaikki mitä olemme halunneet, mitä aihetta miellä on kapinoida”, selittivät he.

Perjantai-aamuna (3.8.1906) palasin onnistumattomalta tiedusteluretkeltäni rauhaisaan Rantalaani.

Seuraavana sunnuntaina ((5.8.) pidin sitten nuorisoseuran pyynnöstä sen kesäjuhlassa Jaakkimassa esitelmän uuden valtiopäiväjärjestyksen ja vaalilain sisällyksestä tarkkaavaiselle kuulijakunnalle, joka tosin ei ollut varsin lukuisa, talonpoikaisnuorisolla kun on Jaakkimassa tapana tällaisissa juhlatilaisuuksissa puheiden aikana pysytellä juhlakentän ulkopuolella ja huvitella ajamalla kilpaa maantiellä kukin mielitiettynsä kanssa.

Lopetin puheeni luomalla katsauksen nykyiseen valtiolliseen tilanteeseen ja ehdotin ponsilauseessa lausuttavaksi läsnäolevien myötätunnon venäläisten vapausrientojen johdosta, mutta samalla velvollisuutemme oman maamme rauhallisen kehityksen vuoksi olla aktiivisesti sekaantumatta venäläisten keskinäiseen taisteluun, mikä on perustuslaillisten kanta tässä asiassa.

Ponsilause hyväksyttiin huutoäänestyksellä, jonka jälkeen vielä esitin eläköönhuudon yhteisesti Venäjän uudesti heräävälle duumalle ja Suomen uudelle eduskunnalle.

Elokuun 15. päivänä palasin aamujunalla Helsinkiin oltuani 2½ kuukautta kesälomalla.  Melkein häpesin pitkää lomaani, mutta ovathan edes hermot voimistuneet kestämään uusia koetuksia.

Toivoin tapaavani (senaattori Leo) Mechelinin, joka oli keskeyttänyt oleskelunsa Voksenkollenin parantolassa saatuaan tiedon Viaporin tapauksista ja päistikkaa matkustanut kotiin.

Tänne hän saapui elokuun 2 p:nä illalla, jolloin ”kapina” jo oli kukistettu, mutta silloinhan senaatilla vielä oli monta tehtävää, punakaartin lakkauttaminen y.m.  Senaatti ei näet hänen poissaollessaan tahtonut ratkaista tärkeitä asioita.

Elokuun 14. p:nä hän sitten jälleen palasi Norjaan jatkamaan keskeytynyttä terveydenhoitoaan, mikä olikin varsin tarpeen.  Valitettavasti en saanut tavat häntä ja kuulla, mikä käsitys hänellä oli tilanteesta.  Eräissä porvarillisissa lehdissä on senaattia kovasti moitittu siitä, ettei punakaartia hajoitettu aikaisemmin.  –  Mutta siihenhän ei aikaisemmin ollut pätevää aihetta, sillä pelkästään epäilyksen nojallahan ei sellaiseen toimeen voitu ryhtyä, kun yhdistysvapaus juuri oli säädettu.

Olen Ivar Berendseniltä saanut ylipainoksen hänen ”Tilskuerenissa” julkaisemastaan kirjoituksesta ”Finland under statskuppet” (Suomi valtiokaappauksen aikana).  Siitä ilmenee selvästi, että hänen myötätuntonsa on aktivistien puolella, mikä onkin helposti selitettävissä hänen oman vilkkaan, helposti innostuvan mielenlaatunsa vuoksi.  …

9. päivä syyskuuta 1906

Kävin tänään Mechelinillä, joka rouvineen eilen oli palannut Norjasta.  Mechelin näytti kovin vakavalta.  Huomauttaessani tästä hän vastasi: ”Onhan aikakin vakava”.  Aamupäivällä hän oli jo käynyt (Suomen kenraalikuvernööri) Gerardin luona.  https://fi.wikipedia.org/wiki/Nikolai_Gerard

Hän sanoi Gerardin kyllä käsittävän, että nykyinen rauhattomuus ja väkivaltaisuudet siirtyvät tänne tartuntana Venäjältä.  Senaatti aikoo tehdä hallitsijalle (Nikolai II) esityksen suomalaisen sotaväen jälleen asettamisesta, laatimatta toistaiseksi seikkaperäistä ehdotusta sen järjestämisestä.  Eräät entiset suomalaiset upseerit ovat saaneet toimeksi laatia siitä senaatille lausunnon.  Asian valmistelu on kuitenkin vasta alulla.  Mechelin sanoi aikovansa tehdä eräitä muutoksia hallitusmuotoehdotukseemme ja sitten ottaa sen senaatissa käsiteltäväksi.  http://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/06/14/arkistoloydos-valaisee-suomen-itsenaistymista

*
Lähde:

Tekla Hultin: Päiväkirjani kertoo 1899-1914, I-osa. Kustannusosakeyhtiö Sanatar, Helsingissä  1935. s. 388-395.  http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/1853-1899/henkilo.php?id=22135

Katso myös kenraalikuvernööri Gerardin kuvat; https://www.finna.fi/Record/musketti.M012%3AHK10002%3A166

http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/224423-kenraalikuvernoori-nn-gerard-hyva-kaskynhaltija-ja-itsenaisyyden-edistaja

*

Tämän aihepiirin ensimmäinen kirjoitelma ”Viipurin Manifesti” on luettavissa täällä; http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/224789-viipurin-manifesti

*

veikkohuuska
Ikaalinen

historianharrastaja,
tanakasti ajassa

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu