Stalinin vainoissa surmansa saaneiden suomalaisten kohtaloiden selvitys

Stalinin vainoissa surmansa saaneiden suomalaisten kohtaloiden selvitys

Kaivataan valtiollista yhteistyötä ja päättäväisyyttä. Kyseessä on kansallinen kunnia-asia.

*

”On kulttuuriskandaali, että Neuvostoliitossa syyttöminä teloitettujen suomalaisten kohtalot on jätetty selvittämättä”, jyrähtää dosentti Markku Salomaa.

Kuuntele: YLE Radio1, Ykkösaamu: perjantaina 21.7.2017:

Stalinin vainoissa teloitetut suomalaiset, Katariina Lahtosen haastattelussa Euroopan sotahistorian dosentti Markku Salomaa.; https://areena.yle.fi/1-4147898  Alkaa ajassa 39:35 ja kestää 49:49:ään = n. 10 minuuttia.

*

Stalinin ajan vainovuosien uhrit

Suomi on kansakuntana kokenut juuri Turun tapahtumien myötä kollektiivisen järkytyksen ja surun, joihin on liittynyt myös voimakkaita affekteja, puolesta ja vastaan.

Kansakuntana Suomi on vuosisatojen varrella saanut kohdata monenlaisia vastoinkäymisiä ja koettelemuksia, joissa sen kansalaisia on myös kuollut ja loukkaantunut.

Valtiovallan toimesta on eräitä niistä on tutkittu yksilötasoa myöten, laadittu menehtyneiden matrikkeleita ja tehty muuta paljon työtä vaativaa tutkimusta.

Tällaisia kohteita ovat mm. Suomen sotasurmat 1914-1922, Suomen sodissa 1939-1945 menehtyneet, työn alla on Kansallinen sotavankitietokanta, jonka perustyön ovat vuosikymmenten aikana tosin tehneet eräät sinnikkäät alan entusiasistit.  Lisäksi on tehty paljon huomiota saaneita yksityisiä ja valtiollisia tutkimusselvityksiä sotavangeista, internoiduista ja luovutetuista.

 

Yksi merkittävä, jopa kymmeniä tuhansia henkilöitä koskeva kansallinen selvitystyö on jäänyt tekemättä. 

Kyseessä on Neuvostoliitossa asuneiden, sinne muuttaneiden tai muilutettujen Suomen kansalaisten ja suomalaiseksi tunnistettavissa olevien Stalinin vainojärjestelmissä kuolleiden, surmattujen ja kadonneiden matrikkeli. 

http://www.kaleva.fi/mielipide/vieras/suomalaisten-teloitukset-yha-inventoimatta/701520/  &  https://museot.fi/nayttelykalenteri/index.php?nayttely_id=16769

Ulkomaiset vapaaehtoisjärjestöt, ensisijassa Memorial-järjestö, ovat tämän aiheen parissa tehneet suurenmoista työtä, muistamme aina Eila Lahti-Argutinan (1937-2008)  ym. elämäntyön, mutta kattava, perusteellinen, kaikkiin saatavilla oleviin lähteisiin pureutuva suurtyö puuttuu.

Katso: http://minunvenajani.blogspot.fi/2008/08/tietokirjailija-eila-lahti-argutina.html

*

Joukkotuhonta ja kansanmurha

Neuvostoliitossa vuosina 1937-1938 toteutettu suomalaisten pakolaisten joukkomurha, joka käsittää ainakin 11.346 henkilöä, täyttää joukkotuhonnan ja kansanmurhan tunnusmerkit.

Näin arvioi tuhovuosien saldoa dosentti Markku Salomaa.  Tällaisen kansalaiskatastrofin vuoksi on aiheellista, että Suomen valtio ottaa asiakseen selvittää ja selvityttää tuhon uhreiksi joutuneiden kohtalot.

Salomaan mielestä sovelias ajankohta selvitystyön käynnistämiselle on Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlallisuuksien päättymisen jälkeen ensi vuodenvaihteen jälkeen. 

Miksi näin iso ja kipeä asia on jäänyt selvittelyä vaille?

Selvitystyötä ovat tähän saakka tehneet kansainvälisen Memorial-järjestön tapaiset vapaaehtoistahot, ja heidän lähteinään ovat olleet mm. 20. puoluekokouksen ja perestroikan aikaan tehdyt ja julki annetut rehabilitointiluettelot (tuhottujen maineenpalautusta koskevat päätökset).  Niin arvokasta kuin tämä tehty työ onkin ollut,

Memorialien työ on ollut sattumanvaraista ja niiden kokoamissa tiedoissa on puutteita ja monenlaisia virheitä jo yksin suomen kielen taitamattomuudesta sekä Suomen henkilö- ja paikannimistön tietämättömyydestä johtuen”, dosentti Salomaa toteaa.

Venäjän kiristynyt kansalaislainsäädäntö ja uudet poliittista historiaa koskevat ohjeistukset ovat ajaneet mm. Moskovan Memorialin ”kansainvälisen agentin” statukselle, koska se on saanut toimintaansa ulkomaista rahoitusta.

http://uhreja.onego.ru/

*

Puola on selvittänyt omansa

Vainovuosien uhrien kattava tutkinta – nimien, perheiden, vaiheiden ja kuoleman  selvittäminen, ei ole mahdollista ilman Venäjän valtiollista suostumusta.

Tarvitaan toisaalta sektoriviranomaisten mukanaoloa ja heidän välistään yhteistyötä.  Näitä ovat luonnollisesti ulkoministeriö, mutta myös valtiollisen poliisin, siis Venäjän FSB:n ja Suomen KRP:n mukanaolo on tarpeen.  Nythän tehdään jatkuvasti hyvää yhteistyötä näiden viranomaisten kesken akuuteissa rikosasioissa, ja vastaavanlainen yhteistyö on tarpeen GUGB/NKVD/FSB –organisaatioiden arkistojen ja salattujen tietolähteiden avaamiseksi.

Mutta kaiken ylimpänä edellytetään korkeiden valtiotahojen neuvonpitoa ja sopimusta asiasta.  Suomen valtiojohdon tulee esittää selvityspyyntö Venäjälle, muuten asiasta ei ole tule mitään.

”Puola vaati – ja Puola sai tarvitsemansa tiedot!” dosentti Salomaa toteaa.  Puolalaisten upseerien ja intelligentsian yli 20.000 henkilöä koskeva tietoaineisto saatiin maahan.  Puola pyysi, se vaati, ja Venäjä antoi.

Kuva:

Venäläisiä dokumentteja: Katynin verilöylyä koskevia venäläisiä dokumentteja; vv. 1990-2004 https://pl.wikipedia.org/wiki/Zbrodnia_katy%C5%84ska#/media/File:RIAN_archive_897469_Handover_of_Katyn_forest_massacre_materials_to_Poland.jpg  

&

https://en.wikipedia.org/wiki/Katyn_massacre#Memorials

&

https://en.wikipedia.org/wiki/Institute_of_National_Remembrance

*

Puola muistaa

Institute of National Remembrance /Kansallisen muistamisen Instituutti (The Institute of National RemembranceCommission for the Prosecution of Crimes against the Polish Nation (Polish: Instytut Pamięci Narodowej – Komisja Ścigania Zbrodni przeciwko Narodowi Polskiemu; IPN) on Puolan hallituksen perustama tutkimuslaitos, jolla on sekä puhdistautumiseen liittyviä tutkimus- ja syyttäjävaltuuksia.

Näin rankka ja voimaperäinen menneisyyden pesu ei ilmeisestikään sovellu suomalaiseen maaperään, mutta erittäin hyödyllistä olisi edes tietää, miten eräässä EU-maassa menneen ja nykyisyyden suhteita sovelletaan käytäntöön.  Suomessa valtakulttuurisena lähestymistapana on pikemminkin ollut hyssytellä ja nykiä vilttiä peitoksi.

Puolan kansallisen muistamisen instituutin motto kuuluu: ”Historia luo identiteettimme”.

 (The Institute of National Remembrance Guide, Warsaw 2009 (PDF 3.4 MB)

Lue: https://en.wikipedia.org/wiki/Institute_of_National_Remembrance

*

Valtioväkivallan juurille

Miten tuollainen tuhansia, tuhansia, satoja tuhansia, ruumiita tuottanut tuhojärjestelmä muotoutui?

Dosentti Salomaa katsoo, että Stalinistisen tuhojärjestelmän, vankileirien saariston, yöllisten pidätysten, niskalaukausten, väestöllisen repression ja isolla pyörällä pyörineen joukkotuhonnan alkuja löytyy jo Hitlerin valtaannousun ajoilta, ja näiden kahden erivärisen diktaattorin, Stalinin ja Hitlerin salisesta yhteistyöstä, joka alkoi heti alussa..

… Saksaa ja Neuvostoliittoa yhdisti vuodesta 1933 aloitettu poliittinen, taloudellinen ja sotilastekninen salainen yhteistyö.

Myös vähemmistöjen ja pakolaisten repressiot aloitettiin suunnilleen samanaikaisesti. Suurvaltojen turvallisuuspalvelut, siis Saksan Gestapo ja Neuvostoliiton GUGB, olivat yhteistyökumppaneita, jota ei ole oivallettu.

Adolf Hitler ja Josif Stalin olivat julkisia liittolaisia 1939-1941, mutta heidän yhteistyönsä alkoi jo 1933.

Neuvostoliiton turvallisuuspalvelu oli yhtä aktiivinen sotarikoksissa ja joukkotuhonnassa kuin Saksan Gestapo ja SS vuosina 1934-1945.”, Markku Salomaa toteaa.

Saksalaiset upseerit ja Gestapon johtomiehet kävivät tutustumassa Neuvostoliiton Gulag-järjestelmään jo varhain 1930-luvulla.  Se oli sen ajan ammatillista bencmarkausta – vertailukehittämistä.

(lue: https://fi.wikipedia.org/wiki/Vertailukehitt%C3%A4minen )

Yhteistyön tuloksena molempien diktatuurien surmattujen tuomiokirjat on laadittu yhtäläisen pedantisti ja kattavasti.

Alkujaan tuhonnan tarkoitus ei ollut etninen puhdistus, mutta vuodesta 1935 lähtien se sai kasvassa määrin tuollaiset piirteet.

Esimerkkinä pitkälle teknisiin toimintatapoihin yltävästä salaisen valtiollisen poliisijärjestelmän yhteistyöstä voidaan Salomaan aineiston mukaan pitää sitä, että syyskuussa 1939 Puolan jaon yhteydessä Neuvostoliiton vangeiksi otettujen yli 20.000 puolalaisen upseerin ja intellektuellin teloituspäätös tuli käsittelyyn 5. päivä maaliskuuta 1940, – heti sen jälkeen kun valtion turvallisuuden kansankomissaari Lavrenti Berija palasi Saksasta Gestapon ja GUGB:n kolmannesta konferenssista, joka järjestettiin Zakopanessa.  Berija toi tuliaisensa, ja alisti ratkaisun puolueen pääsihteeri Josif Stalinin vahvistettavaksi, ja Stalin vahvisti teloituskäskyn.

Vuonna 1990 avattujen venäläisten asiakirjojen mukaan puolalaisia teloitettiin Katynissa yhteensä 21.857 henkeä. 

Stalinin kuoltua 1953, Berija joutui kuultavaksi korkeimman oikeuden ”kamariin” joulukuussa samana vuonna.  Berija puolustautui, että puhdistukset (kaikkineen, vh) oli tehty ”legitiimisti” puoluepäätöksillä, vaikka ei aina aivan ”legaalisti”, ja hän oli vain noudattanut puolueen päätöksiä ja oli ollut ehdottoman lojaali Stalinille.

Puolustuspuheenvuorojen sisällössä ja muotoilussa on pitkälle meneviä yhtäläisyyksiä siihen nähden, mitä kuultiin Nurnbergin sotatribunaalissa, jonka voittajavallat pystyttivät toisen maailmansodan jälkeen.

*

Suomalaisten pitkä lista

Äskettäin tuli kuluneeksi 80 vuotta siitä, kun iso tällinki alkoi.

Leningradin GUGB:n (lue: https://fi.wikipedia.org/wiki/NKVD ) päällikkö Leonid Mihailovits Zakovski sai 30. päivä heinäkuuta 1937 sisäasioiden kansankomissaari Nikolai Ivanovits Jezovilta salaisen käskyn numero 00447, minkä Jezov oli samana päivänä rutiiniasiana vahvistuttanut NKP:n keskuskomitean politbyroolla.

Tällä käskyllä käynnistyi ”Great Purge” / Suuri puhdistus, iso viha, vainon aika.

Käsky numero 00447; https://en.wikipedia.org/wiki/NKVD_Order_No._00447

*

Julma elokuu 1937…

”Leningradissa teloitettiin elokuun 1937 ja maaliskuun 1938 välisenä aikana 40 906 henkilöä. Suomalaisia teloitettiin yhteensä 45 ”suomalaislistalta”, joista 748:n henkilöllisyys on tässä vaiheessa tiedossa, mutta voidaan vain olettaa, montako tapausta on selvittämättä. Tietoja on vain niistä henkilöistä, joiden tuomiot purettiin Hruštšovin aikana ja maine palautettiin (rehabilitoitiin). On vain arvioita, kuinka suuri osa tuomioista on edelleen salaisia. Aiemmin mainitusta kokonaisluvusta näyttäisivät puuttuvan Etelä-Uralilla ja Siperiassa teloitetut suomalaiset, joita on ollut vähintään tuhat henkeä.

Esimerkiksi Tšeljabinskissa ammuttiin maaliskuun yhtenä yönä 1938 yhteensä 240 suomalaista”, dosentti Markku Salomaa kertoo.

*

Salomaa kertoo vielä:

”Neuvostoliiton turvallisuuspalvelu GUGB (Glavnoje Upravlenije Gosudarstvennoi Bezopasnosti) eli entinen TšK eli Tšeka ja tuleva KGB, teloitti vuosina 1937-1938 dosentti Irina Takalan tutkimusten mukaan 11 346 suomalaista Karhumäessä, Petroskoissa, Leningradissa ja Moskovassa.

Laskelma perustuu rehabilisoitujen henkilöiden tuomioihin. Niiden henkilöiden tuomiot, jotka syystä tai toisesta eivät päässeet Hruštšovin kauden amnestioiden piiriin, ovat edelleen salaisia.

Voimme vain arvailla, paljonko heitä oli. Lopullinen murhattujen saldo on joka tapauksessa suurempi.

Takalan mukaan Karjalan tasavallassa teloitettiin yhteensä 3 985 suomalaista, mikä tarkoittaa, että 85 % kaikista 4 688 tuomitusta suomalaisesta sai kuolemantuomion.

Yksistään Petroskoissa ammuttuja suomalaisia oli 1 984. Ennätys oli 3. lokakuuta 1937, jolloin yhdessä päivässä ammuttiin 178 suomalaista.

Kaikkialla Neuvostoliitossa vangituista suomalaisista teloitettiin 89 %, kun kaikkien kansallisuuksien keskiarvo oli 73 %. Heidän ainoa ”rikoksensa” oli, että he olivat naiiveja uskoessaan, mitä bolševikit lupasivat.”

Minä olen ystäväni Eila Lahti-Argutinan aikanaan tekemien tutkimusten pohjalta laskenut, että Karhumäessä, Sandarmohin teloituspaikalla ammuttiin kahden päivän aikana (torstaina 10.2.1938 ja perjantaina 11.2.1938) yhteensä 235 suomalaista. Torstaina meni 156 ja perjantaina 79 suomalaishenkeä.  http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/114105-tied%C3%A4tk%C3%B6-miss%C3%A4-ja-milloin-teloitettiin-235-suomalaista-kahdessa-p%C3%A4iv%C3%A4ss%C3%A4

*

Paljon enemmän?

Dos. Salomaa laskee, että Neuvostoliitossa oli vainojen alkaessa suomalaisia ryhmittäin laskettuna:

Pietariin 1918 paenneita punaisia ainakin 10.000 ja

Itä-Karjalaan paenneita ainakin 2.000.

Pietarissa asui Pietarin suomalaisen seurakunnan kirkonkirjojen mukaan tuolloin 28.000 suomalaista, suurin osa tehdastyöläisiä ja apulaisia. 

Lisäksi Pietarin ympäristössä asui 140.000 inkerinsuomalaista, joista moni kävi töissä Pietarissa.

Maailmansotien välisenä aikana, erityisesti lamavuosina 1929-1931 Suomesta siirtyi Neuvostoliittoon arvion (mm. Auvo Kostiainen) noin 25.000 suomalaista (- palaajat, vh).

Suomalaisten summa Neuvostoliitossa 1937 oli tämän mallin mukaan n. 55.000 ja inkeriläiset mukaan lukien päästään lähes 200.000:een.

Miten tarkkaan valvontaelinten kampa ja teloituslistat kourissaan yön kähmyssä ajaneet noutajat tämän väestöryhmän saivat kynsiinsä?

Neuvostoliiton kommunistijohdon uuden kansallisuuspolitiikan mukaan tarkoitus oli tappaa kaikki pakolaiset, turvapaikan hakijat ja loikkarit, mutta ammattitappajillekin sattui työtapaturmia – joku jäi erehdyksessä pidättämättä ja joku epähuomiossa ampumatta. Puhdistuksissa kyse oli nimenomaan Neuvostoliiton kommunistisen puolueen politiikasta”, Salomaa summaa.   

*

Kansanedustajat niskalaukauksen kohteena

Neuvosto-Venäjälle pakeni kapinan jälkeen yhteensä 68 Suomen eduskunnassa ollutta kansanedustajaa, joista reilu puolet palasi Suomeen tai siirtyi Ruotsiin ennen puhdistuksia. 

Neuvostoliitossa ammuttiin 35 suomalaista kansanedustajaa.  He olivat eduskunnassa edustaneet SDP:tä tai SSTP:tä.

 

Vainovuosina vangittuja ja teloitettuja suomalaisia Kansanedustajia; Wikipedian epätäydellinen lista:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_Ven%C3%A4j%C3%A4ll%C3%A4_poliittisista_syist%C3%A4_vangituista_suomalaisista_kansanedustajista

*

Valtiovallan toimesta tai tuella tehtyjä menehtyneiden kohtaloselvityksiä:

http://vesta.narc.fi/cgi-bin/db2www/sotasurmaetusivu/main

http://kronos.narc.fi/menehtyneet/

http://www.arkisto.fi/fi/kansallisarkisto/hankkeet/sotavankiprojekti

http://www.arkisto.fi/uploads/Palvelut/Julkaisut/SOTAVANGIT%20JA%20INTERNOIDUT_WEB.pdf

*

Aiheeseen liittyviä linkkejä:

https://www.aamulehti.fi/kotimaa/neuvostoliittoon-loikkasi-20-ja-30-luvuilla-15-000-suomalaista-moni-ammuttiin-stalinin-vainoissa-24163080/

Katyn by Andrej Waida: https://

*

veikkohuuska

historianharrastaja, tanakasti ajassa

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu