Suomen kohtalo Hitlerin ja Stalinin käsissä marraskuussa 1940 Berliinissä

Suomen kohtalo Hitlerin ja Stalinin käsissä marraskuussa 1940 Berliinissä

(Molotov oli Berliinissä suoran sähkelinjan kautta yhteydessä Kremliin, jossa Stalin saneli hänelle menettelyohjeet päivittäin, ja monasti päivässä.  Stalin mm. korosti sähkeessään 13.11.1940 klo 11, erityisesti Mustanmeren ja Krimin merkitystä, sillä Neuvostoliiton kannalta kyseessä oli ensisijaisesti estää Iso-Britannian ja muiden maiden hyökkäykset Neuvostoliiton rannikkoja vastaan, historiallisin argumentein se halusi suojata meriyhteytensä.  Dardanellien klassisen suojauksen lisäksi  pohjoinen suunta ("Suomen kysymys"), – Ruotsin, Britannian, Yhdysvaltain etc. potentiaalista uhkaa vastaan, vh)

Sitaatti, Stalin 13.11.1940 klo 11 pikasähke Berliiniin;

"Jokainen sotatoimi sitten viime vuosisadan Crimin-sodan ulkomaisten joukkojen, jotka purjehtivat Krimillä ja Odessassa vuosina 1918 ja 1919, jälkeen, on todisteena siitä, että Neuvostoliiton Mustanmeren turvallisuutta ei voida taata, ellei Bosborin salmien kysymys ole ratkaistu. Siksi Neuvostoliiton rannikko ja sen turvallisuus kytkeytyvät yhteen." 

Tätä Katariina Suuren-Stalinin-Putinin oppia Länsi ei ole halunnut tunnistaa, tunnustaa, saati hyväksyä.

*

Johdannoksi

"Suomen aseostojen ja kauttakulun järjestämisestä huolimatta Saksa ei halunnut avoimesti rikkoa Neuvostoliiton kanssa solmimaansa sopimusta.  Julkisuudelta piilossa Saksa ja Neuvostoliitto vain alkoivat kulkea kohti välirikkoa.

Kohtalokkain hetki Suomen kannalta oli 12.-13.11.1940, jolloin Neuvostoliiton ulkoministeri Molotov matkusti Hitlerin pyynnöstä Berliiniin keskustelemaan Brittiläisen imperiumin tulevasta ”perinnönjaosta”.  Saksa halusi Neuvostoliiton suuntaavan laajenemisensa Persianlahden ja Intian valtameren suuntaan, ja Saksan ja Italian ensisijaisen kiinnostuksen kohteeksi jäisivät Eurooppa ja Aasia.

Näissä neuvotteluissa Molotov pyysi Saksalta etupiirisopimuksen mukaista vapaita käsiä Suomen suhteen.  Hän halusi ratkaisua ”samassa laajuudessa” kuin Baltian maissa ja Bessarabiassa.  Hitler ei kuitenkaan pyyntöön suostunut, vaan sanoi Saksan taloudellisten intressien edellyttävän, ettei uutta sotaa Suomen ja Neuvostoliiton välille syttyisi.

Saksan valtiosihteeri Ernst von Weitzsäcker kertoi Saksan lähettiläälle Wilbert von Blucherille:

Johtaja on pitänyt sateenvarjoaan Suomen yllä”. "

Lähde: Jatkosodan Pikkujättiläinen.

*

Memoria Berliinin neuvotteluista

Käännös (Huuska)

Olen kääntänyt tähän Stalinin lähettilään ulkoministeri V.M. Molovin ja Saksan valtakunnanjohtajan Adolf Hitlerin Berliinin-tapaamisen keskusteluista ne kohdat, joissa he keskittyivät ”Suomen kysymykseen” – tai ”kysymykseen Suomesta”.

Kuva;  https://www.gettyimages.fi/detail/news-photo/russian-foreign-minister-vyacheslav-molotov-and-his-german-news-photo/52778715?#russian-foreign-minister-vyacheslav-molotov-and-his-german-joachim-picture-id52778715

*

Hitler ja Molotov, Berliini 12. päivä marraskuuta 1940

Keskustelun jatkuessa Fuhrer kysyi Molotovilta, kuinka Venäjä aikoi varjella intressejään Mustanmeren ja Bosborin salmien alueella.  Saksa olisi valmis milloin tahansa edistämään Venäjän aseman vahvistumista salmien hallinnassa.

Molotov vastasi, että Fuhrerin lausunnot olivat luonteeltaan kovin yleisluontoisia ja että pääpiirteissään hän on valmis yhtymään tämän päätelmiin.  Hän oli myös sitä mieltä, että olisi Saksan ja Neuvostoliiton edun mukaista, jos molemmat maat tekisivät yhteistyötä, eivätkä taistelisi toisiaan vastaan.  Ennen hänen lähtöään Moskovasta, Stalin oli antanut hänelle täsmälliset ohjeet, ja kaikki, mitä hän aikoi sanoa, oli identtinen Stalinin näkemysten kanssa.  Hän yhtyi Fuhrerin näkemykseen siitä, että molemmat osapuolet olivat saaneet merkittäviä etuja Saksan ja Venäjän välisestä sopimuksesta (German-Russian agreement).  Saksa oli saanut turvattua selustansa, mikä, kuten yleisesti tiedettiin, oli ollut erittäin tärkeää asioiden etenemisen kannalta sodan jatkuessa.  Puolassa Saksa oli samaten saanut huomattavia taloudellisia hyötyjä.  Vaihtamalla Voivodinan Lublin Liettuaan oli vältetty kaikkinainen kitka Venäjän ja Saksan välillä.

*

Suomen kysymys: 

Molotov kysyy Saksan vilpittömyydestä

Viime vuoden elokuussa solmittua saksalais-venäläistä sopimusta (Molotov-Ribbentrop packt 23.8.1939) voidaan siten pitää täyttyneenä, paitsi yhden kohdan, nimittäin Suomen osalta.  Suomen kysymys on yhä ratkaisematta, ja hän pyysi Fuhreria kertomaan hänelle, oliko Molotov-Ribbentrop –sopimus , siltä osin kuin se koskee Suomea, vielä voimassa.  Neuvostoliiton mielestä tässä suhteessa ei ole tapahtunut muutoksia.  Myös Neuvostoliiton hallituksen mielestä Saksan ja Venäjän viimevuotinen sopimus on vain osittain toteutettu.  Sillä välin on syntynyt myös muita asioita, jotka täytyy ratkaista.

Molotov käänsi sitten kysymyksen kolmivaltiosopimuksen merkitykseen.  Mikä oli Uuden Järjestyksen merkitys Euroopassa ja Aasiassa, ja millainen rooli USA:lla olisi siinä?  Näistä asioista täytyi keskustella Berliinin neuvottelujen yhteydessä sekä Valtakunnan ulkoministerin suunnitellun Moskovan vierailun aikana, minkä venäläiset olivat ennalta huomioineet.  Lisäksi on selvitettävä kysymykset Venäjän intresseistä Balkanin ja Mustan meren etulinjan maiden Bulgarian, Romanian ja Turkin suhteen.  Venäjän hallituksen olisi helpompi antaa selkeämpiä vastauksia Fuhrerin esittämiin kysymyksiin, jos se voisi saada tässä mainittuihin seikkoihin.  Se on kiinnostunut Uudesta Järjestyksestä Euroopassa ja etenkin tämän Uuden Järjestyksen aikatulusta ja sisällöstä.  Se haluaisi myös pohtia ajatuksia ns. Laajemman Itä-Aasian alueen rajoista.

*

Fuhrer vastasi, että kolmivaltiosopimuksella on tarkoitus säännellä Euroopan ehtoja Euroopan maiden luonnollisten etujen kannalta, ja siksi Saksa lähestyy Neuvostoliittoa voidakseen valottaa itseään kiinnostavia aihealueita.  Missään tapauksessa ei sopimusta olisi syntynyt ilman Neuvosto-Venäjän harjoittamaa yhteistyötä.  Tämä ei koske ainoastaan Eurooppaa, vaan myös Aasiaa, jossa Venäjän on täytynyt ponnistella yhteistyössä Laajemman Itä-Aasialaisen alueen suhteiden määrittelyssä ja jossa se halusi itse määrittää omat intressinsä tuolla alueella. Saksan tehtävä ässä tapauksessa oli välittäjän tehtävä.  Venäjällä ei ole missään nimessä halua joutua kohtaamaan fait accompli (tapahtunut tosiasia).

Kun Fuhrer sitoutui yrittämään edellä mainitun voimayhtymän kokoamista, Saksan ja Venäjän välinen suhde ei ollut se, joka näytti hänen kannaltaan vaikeimmalta kohdalta, vaan kysymys siitä, olisiko Saksan ja Ranskan, myös Italian välinen yhteistyö mahdollista.  Vain siksi, että hän uskoi tämän kysymyksen olevan ratkaistavissa, ja kun nämä kolme maata olivat hyväksyneet laajojen suuntaviivojen sovittamisen, oli hän nähnyt mahdolliseksi ottaa yhteyttä Neuvostoliittoon Mustan meren, Balkanin ja Turkin kysymysten ratkaisemiseksi.

Yhteenvetona Fuhrer totesi, että tämä keskustelu oli tietyssä määrin ensimmäinen konkreettinen askel kohti kokonaisvaltaista yhteistyötä, ottaen huomioon Länsi-Euroopan ongelmat, jotka tullaan ratkomaan Saksan, Italian ja Ranskan välillä, samoin kuin Idässä, jotka ovat lähinnä Venäjän ja Japanin huolenaiheita, mutta joissa Saksa on tarjonnut sille hyviä palveluksia välittäjänä.  Oli kysymys Amerikan kaikkien yritysten ”rahastaa Euroopalla” –pyrkimysten torjumisesta.  Eikä Yhdysvalloilla ollut liiketoimintaa ainoastaan Euroopassa, vaan myös Afrikassa ja Aasiassa.

*

Molotov ilmaisi yhtyvänsä Fuhrerin lausuntoihin Amerikan ja Englannin roolista.  Venäjän osallistumisesta kolmivaltiosopimukseen näyttäytyi hänelle täysin hyväksyttävänä periaatteena mikäli Venäjä toimisi yhteistyökumppanina, eikä olisi vain toiminnan kohde.  Siinä tapauksessa hän ei nähnyt mitään vaikeuksia Neuvostoliiton osallistumisessa yhteisiin toimiin.  Sopimuksen tavoitteita ja merkitytä on kuitenkin määriteltävä tarkemmin, etenkin siksi, että rajojen järjestelyä Suur-Idän alueella ei ole suoritettu.

Ottaen huomioon mahdollisen ilmahälytyksen, keskustelu päätettiin tässä vaiheessa ja siirrettiin seuraavaan päivään, jolloin Fuhrer lupasi Molotoville, että hän keskustelisi yksityiskohtaisiksi tämän keskustelun aikana esille tulleista aheista.

(pöytäkirjan varmennus)

Schmidt.

Berlin, marraskuun 16. 1940

*

Hitler ja Molotov: Berliini 13. päivä marraskuuta 1940

Muistio keskusteluista Fuhrerin ja kansankomissaarien neuvoston puheenjohtajan Molotovin välillä, Valtakunnan ulkoministerin ja ulkoasiain apulaiskansankomissaari Dekanosovin, sekä suurlähettiläs Hilgerin ja herra Pavlovin läsnä ollessa, jotka toimivat tulkkeina, Berliinissä, marraskuun 13. päivänä 1940.

Fuh.33/40.

Fuhrer viittasi Molotovin huomautukseen eilisen keskustelun aikana, jonka mukaan Saksan ja Venäjän sopimus oli täyttynyt ”lukuun ottamatta yhtä asiaa; nimittäin Suomen kohtaa”.

Molotov vastasi, että tämä huomautus viitasi paitsi itse Saksan ja Venäjän väliseen sopimukseen, myös erityisesti sen salaisiin lisäpöytäkirjoihin.

Fuhrer vastasi, että salaisessa pöytäkirjassa oli nimetty ja jaettu Saksan ja Venäjän kesken niiden vaikutusalueet ja mielenkiinnon kohteet.  Siltä osin kuin kysymys on tosiasiallisesta hallussapidosta, Saksa on noudattanut sopimusta, mikä ei ole aivan sama asia Venäjän puolelta.  Joka tapauksessa Saksa ei ole miehittänyt ainuttakaan Venäjän vaikutuspiiriin (sphere of influence) kuuluvaa aluetta.

Liettua on jo eilen mainittu.  Ei ole epäilystäkään siitä, että tässä tapauksessa muutokset alkuperäiseen Saksan-Venäjän sopimukseen johtuvat lähinnä Venäjän aloitteista.  Olisivatko vaikeudet, joita koskien venäläiset ovat esittäneet ehdotuksensa – olisivatko ne itse asiassa olleet Puolan osituksen tuloksia, voidaan jättää keskustelun ulkopuolelle.  Joka tapauksessa Lublinin alue ei ollut kompensaatio, taloudellinen korvike, Liettuasta. Saksalaiset olivat kuitenkin nähneet, että tapahtumien aikana oli syntynyt tilanne, joka edellytti alkuperäisen sopimuksen tarkistamista. 

 

Sama koskee Bukovinaa.  Tarkasti sanottuna alkuperäisessä sopimuksessa Saksa oli julistanut olevansa kiinnostunut vain Bessarabiasta.  Siitä huolimatta maa ymmärsi myös tässä tapauksessa, että sopimuksen tarkistaminen oli tietyllä tavalla edullista toiselle kumppanille.

 

Suomen tilanne on melko samanlainen.  Saksalla ei ollut poliittisia intressejä siellä.  Tämä oli tiedossa Venäjän hallituksella.  Venäjän-Suomen sodan (Talvisota) aikana Saksa oli täyttänyt kaikki velvoitteensa suhteessa ehdottoman hyväntahtoiseen puolueettomuuteen.

*

Molotov totesi tähän, ettei Venäjän hallituksella ollut syytä kritisoida Saksan asennetta kohtaan kyseisen konfliktin aikana.

Tässä yhteydessä Fuhrer mainitsi myös, että hän oli jopa pidättänyt Bergenissä aluksia, jotka kuljettivat aseita ja ampumatarvikkeita Suomen, mihin Saksalla ei itse asiassa ollut oikeutta.

Saksa oli kohdannut vakavaa vastustusta muulta maailmalta, ja erityisesti Ruotsilta, suhtautumisestaan Venäjän-Suomen sodan aikana.  Tämän seurauksena, myöhemmän Norjan sotaretken aikana, johon liittyi huomattavia riskejä, hänen oli käytettävä Ruotsia vastaan kohdistuvaan suojaukseen lukuisia divisioonia, joita hän olisi tarvinnut toisaalla.

 

Todellinen tilanne oli seuraava:  Saksan ja Venäjän välisen sopimuksen mukaisesti.

Saksa tunnistaa, että poliittisesti Suomi oli ensisijaisesti tärkeä Venäjälle ja kuului sen vaikutuspiiriin.  Saksan oli kuitenkin tarkasteltava seuraavia kahta seikkaa.
 

1.)Sodan aikana Saksa oli hyvin kiinnostunut Suomen nikkelin ja puutavaran toimituksista ja

 

2.)Maa ei halunnut yhtään uutta konfliktia Itämeren alueella, mikä rajoittaisi edelleen liikkumisvapauksia yhdellä harvoista kauppalaivastoalueista, jotka vielä kuuluvat sille. 

On täysin virheellistä väittää, että Suomi olisi miehitetty Saksan joukkojen toimesta.  Tosiasiassa joukkoja kuljetetaan Kirkkoniemeen Suomen kautta, ja tästä on Saksa virallisesti informoinut Venäjää.  Reitin pituuden vuoksi junien oli pysähdyttävä kaksi tai kolme kertaa Suomen alueella.  Kuitenkin heti, kun joukko-osastojen kuljetus olisi saatu suoritettua, ei ylimääräisiä joukkoja lähetettäisi Suomen kautta.  Hän (Fuhrer) huomautti, että sekä Saksa että Venäjä olisivat luonnollisesti kiinnostuneita siitä, ettei Itämeren enää sallittaisi joutua sodankäyntialueeksi.  Venäjän-Suomen sodan jälkeen sotilasoperaatioiden mahdollisuudet olivat muuttuneet, koska Englannilla oli käytettävissään pitkän kantaman pommikoneita ja pitkän toimintasäteen hävittäjiä.  Englannilla oli näin ollen mahdollisuus saada jalansijaa Suomen lentokentillä.

*

Lisäksi oli puhtaasti psykologinen tekijä, joka oli äärimmäisen rankaa.  Suomalaiset olivat puolustaneet itseään rohkeasti, ja he olivat saaneet maailman – ja erityisesti Skandinavian, sympatiat osakseen.  Myös Saksassa ihmiset olivat Venäjän-Suomen sodan aikana olleet ärsyyntyneitä asemaan, jossa Venäjän kanssa tehdyn sopimuksen seurauksena oltiin, ja politiikkaan jota noudatettiin.  Saksa ei halua uutta Suomen-sotaa edellä mainittujen seikkojen vuoksi.  Tämä ei kuitenkaan vaikuta Venäjän oikeutettuihin vaatimuksiin.  Saksa on osoittanut yhä uudelleen tämän asenteensa eri asioissa, muun muassa Ahvenanmaan saarten linnoitusta koskevien asioiden yhteydessä.  Sodan aikana Saksan taloudelliset edut Suomessa olivat kuitenkin yhtä tärkeitä kuin Romaniassa.  Saksa edellytti näiden etujen huomioimista entisestään, koska se oli osoittanut ymmärtävänsä Venäjä toiveita Liettuan ja Bukovinan yhteydessä.  Missään tapauksessa Saksalla ei ollut mitään poliittista kiinnostusta Suomeen, ja se hyväksyi täysin sen, että kyseinen maa kuuluu Venäjän vaikutusalueeseen.

Vastauksessaan Molotov huomautti, että vuoden 1939 sopimus liittyi tiettyyn kehitysvaiheeseen, joka oli saatu päätökseen Pulan sodan päättymisen jälkeen, kun taas toinen vaihe oli päättynyt Ranskan tappion vuoksi ja että nyt oltiin edetty kolmanteen vaiheeseen. 

Hän muistutti, että alkuperäisellä sopimuksella ja sen salaisella pöytäkirjalla oli sovittu yhteinen saksalais-venäläinen raja sekä asiat, jotka koskivat Baltian maita ja Romaniaa, kunnes Suomi ja Puola oli hoidettu.  Lopuksi hän hyväksyi Fuhrerin tarkentavat huomautukset.

Kuitenkin, jos laaditaan lopputase tilanteesta, joka seurasi Ranskan häviön jälkeen, hänen on sanottava, että Saksan ja Venäjän välisellä sopimuksella ei ole ollut vaikutusta Saksan saavuttamiin suuriin voittoihin.

Mitä tulee alkuperäisen sopimuksen tarkistamiseen Liettuan  ja Lublinin alueen osalta, Molotov huomautti, että Neuvostoliitto ei olisi vaatinut tarkistusta, jos Saksa ei olisi halunnut sitä.  Mutta hän uskoi, että uusi ratkaisu olisi molempien osapuolten etujen mukaista.  Tässä vaiheessa Valakunnan ulkoministeri totesi, että varmastikaan Venäjä ei olut tehnyt tätä tarkistusesitystä ehdottomana vaatimuksena, mutta joka tapauksessa kiirehtinyt sitä erittäin voimakkaasti.

 

Molotov väitti kivenkovan, että Neuvostoliiton hallitus ei olisi kieltäytynyt asioiden pitäyttämistä alkuperäisen sopimuksen määrittelemissä muodoissa.  Joka tapauksessa, Saksa oli, myönnytyksistään Liettuassa, saanut kompensaatiota Puolan alueella.

Fuhrer totesi tähän, että tässä järjestelyssä, sitä taloudelliselta kannalta tarkasteltaessa, ei voida puhua riittävästä korvauksesta.

Molotov mainitsi Liettuan suikaletta koskevan kysymyksen, ja korosti että Neuvostoliiton hallitus ei vielä ole saanut selkeää vastausta tähän kysymykseen.  Kuitenkin se odottaa päätöstä.

*

SUOMI

Vastauksessaan Molotov ilmaisi olevana yhtä mieltä Fuhrerin viimeisistä johtopäätöksistä.  Tässä yhteydessä hän korosti Neuvostoliiton johtajien ja erityisesti Stalinin näkemystä, että olisi mahdollista ja tarkoituksenmukaista vahvistaa ja aktivoida maiden välisiä suhteita.  Jotta nämä suhteet olisivat pysyviä, on kuitenkin myös selvitettävä, mikä on toissijaista, mutta joka heikensi Saksan ja Venäjän suhteiden ilmapiiriä.  Suomi kuuluu näihin asioihin.  Jos Venäjällä ja Saksalla olisi hyvä yhteisymmärrys, tämä kysymys voitaisiin ratkaista ilman sotaa, mutta Suomessa ei pitäisi olla Saksan joukkoja, eikä kyseisessä maassa esiintyä poliittisia mielenosoituksia Neuvostoliittoa ja sen hallitusta vastaan.

Fuhrer vastasi, että jälkimmäinen asia ei voi olla keskustelun aiheena, koska Saksalla ei ole ollut mitään tekemistä niiden asioiden (mielenosoitukset) kanssa.  Muuten mielenosoituksia voitaisiin helposti järjestää, ja sen jälkeen olisi erittäin vaikea selvittää, kuka oli ollut todellinen yllyttäjä.  Saksan joukkoihin liittyen hän voisi antaa varmuuden siitä, että jos yleinen ratkaisu tehtäisiin, saksalaisia joukkoja ei enää näkyisi Suomessa.

Molotov vastasi, että mielenosoituksilla hän ymmärtää myös suomalaisten lähetystöjen lähettämisen Saksaan tai merkittävien suomalaisten vastaanottamisen Saksassa.  Lisäksi saksalaisten joukkojen läsnäolo on johtanut epäselviin olosuhteisiin joissakin osissa Suomea.  Niinpä esimerkiksi otettiin iskulauseita, joiden mukaan ”kukaan sellainen, joka hyväksyi viimeisen Venäjän-Suomen välisen rauhan, ei voi ole suomalainen” ja muita vastaavia.

Fuhrer vastasi, että Saksalla on aina ollut vain hillitsevä vaikutus ja että hän oli neuvonut erityisesti Suomea mutta myös Romaniaa hyväksymään Venäjän vaatimukset.

*

MOLOVOV UHKAA SODALLA SUOMEA

Molotov vastasi, että Neuvostoliiton hallitus oli velvollinen lopullisesti ratkaisemaan ja selventämään Suomen kysymystä.

Tähän ei tarvittu uusia sopimuksia.  Vanha saksalais-venäläinen sopimus luovutti Suomen Venäjän vaikutusvallan piiriin. 

Lopuksi Fuhrer totesi tältä osin, että Saksa ei halua uutta sotaa Itämerelle ja että hän tarvitsee kiireesti Suomen nikkelin ja puutavaran toimittajana.  Poliittisesti hän ei ollut kiinnostunut, ja toisin kuin Venäjä, hän ei ollut miehittänyt yhtään Suomen aluetta.  Muuten saksalaisten joukkojen kauttakulku tulee päättymään lähipäivinä.  Enempää joukkojen kuljetuksia ei enää tarvita.  Saksalle ratkaiseva kysymys on, aikooko Venäjä ryhtyä sotaan Suomea vastaan.

Molotov vastasi tähän kysymykseen hieman välttelevästi, että kaikki olisi hyvin, jos Suomen hallitus luopuisi kaksiselitteisestä/kaksimielisestä/epäselvästä/hämärästä (ambiguous) suhtautumisestaan Neuvostoliittoa kohtaan ja jos väestöön kohdistuva kiihotus Venäjää vastaan (joka tuottaa vastaavia sloganeja kuin edellä kerrottiin) lakkaisi.

Fuhrerin vastalauseeseen, että hän pelkäsi, että Ruotsi voisi puuttua Venäjän-Suomen sotaan ensi kerralla, Molotov vastasi, ettei hän voinut sanoa mitään Ruotsista, mutta hänen oli korostettava, ett Saksa ja Neuvostoliitto olivat kiinnostuneita Ruotsin puolueettomuudesta.  Tietenkin molemmat maat oivat myös kiinnostuneita rauhasta Itämerellä, mutta Neuvostoliitto pystyi täysin takaamaan rauhan kyseisellä alueella.

*

Fuhrer vastasi, että he saattaisivat kokea eri puolilla Eurooppaa, kuinka maantieteelliset tekijät rajoittavat jopa parhaita sotilaallisia hankkeita.  Hän voisi siis kuvitella, että uuden konfliktin tapahtuessa Ruotsista ja Suomesta muodostuisi jonkinlainen resistenssisolu, vastarintapesäke, joka tuottaisi lentotukikohtia Englannille tai jopa Yhdysvalloille.  Tämä pakottaisi Saksaa puuttumaan asiaan.  Hän (Fuhrer) kuitenkin tekisi tämän vain vastoin tahtoaan.  Hän oli jo eilen maininnut, että Salonikassa olisi kenties syntymässä väliintuloa välttämättä vaativa tilanne, ja Salonka-tapaus oli hänelle täysin riittävä. Hän ei ollut kiinnostunut mahdollisuudesta, että hän olisi pakotettu toimimaan myös pohjoisessa.  Hän toisti, että kahden maan välisessä tulevassa yhteistyössä voidaan saavuttaa täysin erilaisia tuloksia ja että Venäjä tulee lopulta rauhan pohjalta saamaan kaiken, mitä sille sen mielestä kuuluu.  Kyseessä voisi olla ehkä vain kuuden kuukauden tai vuoden viivästys.  Lisäksi Suomen hallitus oli juuri lähettänyt muistion, jossa se vakuutti läheistä ja ystävällistä yhteistyötä Venäjän kanssa.

*

Molotov vastasi, että teot eivät aina vastaa sanoja, ja hän jatkoi lausunnossaan, jonka hän oli aikaisemmin esittänyt: rauha Itämeren alueella voisi olla täysin varma, jos Saksan ja Venäjän välillä olisi täydellinen ymmärrys Suomen asiassa.  Näissä olosuhteissa hän ei ymmärrä, miksi Venäjän olisi lykättävä toiveensa toteutumista kuuden kuukauden tai vuoden päähän. Loppujen lopuksi Saksan ja Venäjän välisellä sopimuksella ei ollut määräaikaa, eikä kummankaan kumppanin käsiä oltu sidottu heidän vaikutuspiireihinsä

Viitaten sopimukseen Venäjän pyynnöstä tehtyihin muutoksiin, Fuhrer totesi, että Itämerellä ei saa olla sotaa.  Itämeren ristiriita olisi kivi Saksan ja Venäjän suhteissa ja tulevaisuuden suuressa yhteistyössä.  Hänen mielestään tuleva yhteistyö oli kuitenkin tärkeämpää, kuin toissijaisten ongelmien ratkaiseminen tällä hetkellä.

Molotov vastasi että kyse ei ollut sodasta Itämerellä, vaan Suomen kysymyksestä ja sen ratkaisemisesta viime vuonna tehdyn sopimuksen puitteissa.  Vastauksena Fuhrerin kysymykseen hän ilmoitti, että hän hahmotti tätä ratkaisua samassa skaalassa kuin Bessarabia ja sen lähialueita, ja hän pyysi Fuhreriä antamaan lausuntonsa tästä.

*

Suora selkkaus Hitlerin ja Molotovin välillä Suomen kysymyksessä

Kun Fuhrer vastasi että hän vain toistaa, ettei Suomessa ei saa tulla sotaa, koska sellaisella konfliktilla saattaisi olla kauaskantoisia seurauksia, Molotov totesi, että keskusteluun oli otettu uusi tekijä, jota ei oltu mainittu edellisvuotisessa Molotov-Ribbantrop –sopimuksessa.

Fuhrer vastasi, että Venäläis-suomalaisen sodan (Talvisota) aikana huolimatta siitä uhkasta, että Skandinaviaan voitaisiin perustaa Liittoutuneiden tukikohtia, Saksa oli tunnollisesti pitäytynyt velvoitteissaan Venäjää kohtaan ja oli aina neuvonut Suomea antautumaan.

Tässä yhteydessä Valtakunnan ulkoministeri huomautti, että Saksa oli mennyt jopa niin pitkälle, että se oli kieltänyt Suomen presidentiltä saksalaisen kaapelin käytön Amerikan radiokutsua varten.

 

Sitten Fuhrer selitti, että aivan kuten Venäjän aikoinaan huomautti, Puolan jako saattoi johtaa Saksan-Venäjän suhteisiin, ja pyysi nyt Venäjää osoittamaan täsmälleen samaa ymmärtämystä tässä tapauksessa, kuin hän oli osoittanut vuosi sitten Puolan tapauksessa.  Kun otetaan huomioon venäläisen diplomatian olemus, voitaisiin löytää keinoja ja menetelmiä tällaisen sodan välttämiseksi.

*

Molotov vastasi, ettei hän ymmärtänyt Saksan pelkoa siitä, että sota voisi puhjeta Itämerellä.  Viime vuonna, jolloin kansainvälinen tilanne oli pahempi Saksalle kuin nyt, ei Saksa ollut ottanut tätä kysymystä esiin.  Sen lisäksi, että Saksa oli miehittänyt Tanskan Norjan, Hollannin ja Belgian, lisäksi kokonaan kukistanut Ranskan ja jopa uskonut että se oli jo vallannut myös Britannian.  Hän (Molotov) ei nähnyt mistä näissä olosuhteissa Itämeren sodanuhka olisi tullut.  Hänen olisi vaadittava, että Saksa ottaisi nyt saman aseman kuin viime vuonna.  Jos se tekisi tämän ehdoitta, ei varmasti esiintyisi komplikaatioita Suomen kysymyksessä.  Jos Saksa kuitenkin tekisi varaumia, syntyisi uusi tilanne, josta olisi keskusteltava.

Vastauksena Molotovin lausuntoihin sotilaallisen vaaran puuttumisesta Suomen kysymyksessä, Fuhrer korosti, että hänellä oli myös jonkinlainen käsitys sotilaallisista asioista, ja hän katsoi täysin mahdolliseksi, että Yhdysvallat voisi saada jalansijaa näillä alueilla siinä tapauksessa, että Ruotsi osallistuisi mahdolliseen sotaan.  Hän (Fuhrer) halusi lopettaa eurooppalaisen sodan, ja hän pystyi vain ainoastaan toistamaan, että Ruotsin epävarman asenteen vuoksi uusi sota Itämerellä merkitsisi Saksan ja Neuvostoliiton välisten suhteiden kärjistymistä ennakoimattomin seurauksin.  Aikooko Venäjä julistaa sodan Yhdysvalloille, jos viimeksi mainittu ryhtyy puuttumaan Suomen konfliktiin?

*

MOLOTOV PERÄÄNTYY SUOMEEN KOHDISTUVASTA SODANUHKASTA

Kun Molotov vastasi, ettei tämä kysymys ole ajankohtainen, Fuhrer vastasi, että olisi liian myöhäistä päättä vasta sitten kun se olisi.  Kun Molotov ilmoitti siihen, ettei hän näe mitään merkkejä Itämeren sodan puhkeamista, Fuhrer vastasi, että siinä tapauksessa kaollo olisi kunnossa ja koko keskustelu oli puhtaasti teoreettinen.

 

Yhteenvetona,

Valtakunnan ulkoministeri (von Ribbentrop, vh) huomautti,että:

1.)Fuhrer on ilmoittanut, että Suomi pysyy Venäjän vaikutuspiirissä ja että Saksa ei enää ylläpidä siellä joukkoja;

2.)Saksalla ei ollut enää mitään tekemistä Venäjänvastaisten mielenosoitusten kanssa, vaan se käyttäisi vaikutusvaltaansa vastakkaiseen suuntaan ja

3.)näiden kahden maan yhteistyöllä on ratkaiseva pitkän aikavälin merkitys, joka jo aiemmin tuotti suuria etuja Venäjälle, mutta joka tulevaisuudessa näyttäisi hyödylliseltä verrattuna niihin juuri käsiteltyihin asioihin, näyttäisi olevan täysin merkityksetön.

 

Aihetta Suomen kysymyksen käsittelyyn ei todellakaan olut mitään syytä.  Ehkä se oli vain väärinkäsitys. Strategisesti kaikki Venäjän toiveet olivat täyttyneet sen tekemällä rauhansopimuksella (Moskovan rauha 12.3.1940,vh).  Mielenosoitukset valloitetuissa maissa eivät olleen lainkaan luonnottomia, ja jos saksalaisten joukkojen kauttakulku olisi aiheuttanut tiettyjä tiettyjä reaktioita Suomen väestöön, ne katoaisivat näiden joukkojen kauttakulun päättyessä.  Siten, jos ajatellaan asioita realistisesti, Saksan ja Venäjän välillä ei ollut eroja.

 

Fuhrer huomautti, että molemmat osapuolet pysyvät periaatteessa, että Suomi kuuluu Venäjän vaikutuspiiriin.  Sen sijaan, että he olisivat jatkaneet puhtaasti teoreettista keskustelua, heidän pitäisi pikemminkin kääntyä tärkeämpien ongelmien puoleen.

*

Transl. Huuska.

Lähde:

http://www.worldfuturefund.org/wffmaster/Reading/Germany/Hitler-Molotov%20Meetings.htm#

veikkohuuska

historianharrastaja, tanakasti ajassa

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu