Salama iski juhannuksena 1928 Parkanon kirkkoon tuhoisin seurauksin

Salama iski juhannuksena 1928 Parkanon kirkkoon tuhoisin seurauksin

*

Kiihtelysvaaran kirkon äskettäinen valitettava tuhoutuminen tulipalossa antaa aiheen palata 90 vuoden takaiseen juhannuspäivään 1928, jolloin Parkanon kirkko koki kovia. Se ei toki palanut, mutta sai ankaran salamaniskun, joka sai aikaan ”suurta hävitystä ja pakokauhua”.  Ihmishenkiäkin menetettiin. https://fi.wikipedia.org/wiki/Parkanon_kirkko

Paikallislehti ”Ikaalinen”, joka tuolloin levisi myös Parkanoon, selosti tehokkaalla lehtimiestyylillä päivän tapahtumat lukijoilleen.  Lehti ei mainitse kirjoittajaa, mutta suuremmitta epäilyittä teksti on Ikaalinen-lehden päätoimittajan, kansakoulunopettaja Seth Vesan kynästä.  Seth Vesa toimi Ikaalinen lehden- ja sen seuraajan Pohjois-Satakunnan päätoimittajana 1920-luvun puolivälistä kuolemaansa 1957 saakka. Seth Vesa tunnettiin myös etevänä hiihtomiehenä. 

*

Ikaalinen –lehti, 29.6.1928:

Salama iski juhannuksena Parkanon kirkkoon saaden aikaan suurta hävitystä ja pakokauhua.

Kirkossa ei ollut ukkosen johdatinta.

Juhannuspäivä oli Parkanon kirkkokansalle ynnä muille ennenkuulumattoman kaamea juhlapäivä.

Aamulla oli ilma aurinkoinen ja lämmin, joten kansaa oli kirkkoon kokoontunut erikoisen runsaasti kautta laajan pitäjän ja muutamista muistakin seurakunnista.  Kukaan ei Herran temppeliin astuessaan voinut aavistaa, että tämä päivä tuli vaatimaan seurakunnalta niin raskaat uhrit. 

Väkeä oli kirkossa kaikki penkit sekä alhaalla että parvekkeilla täynnä ja lisäksi seisoivat monet käytävillä nousten koko kirkossaolioiden määrä arviolta 800 henkeen. 

*

Alku ja pamaus

Jumalanpalvelus aloitettiin tavan mukaan täsmälleen kello 10.  Kirkossa oli m.m. 66 rippikoulutyttöä, joiden piti ensi kertaa käydä Herran pyhälle ehtoolliselle.  Lääninrovasti F.V. Tommila oli jo ehtinyt kuulustella rippilasten kristillisyyden tietoa ja puhui heille viimeisiä sanojaan, kun äsken kirkkaalle taivaalle oli noussut synkkä ukonpilvi ja oli alkanut tavattomasti sataa. 

Sateen synnyttämä pauhu esti monen kuulemasta alussa hiljaista ukkosen jylinää ennen kuin kello 11.55 kuului yht`äkkiä hirvittävän ankara pamaus, jolloin kirkon kattoon repesi monta suurta aukkoa, lautoja putoili alas osan jäädessä toisista päistään roikkumaan kattoon ja keskellä kirkkoa näkyi suuri ja häikäisevän kirkas tulipallo.

Samalla alkoi kirkossa tuntua omituista palaneen käryä.  Jumalanpalvelus keskeytyi heti, yleisön valtasi sanoin kuvaamaton pakokauhu, kaikki alkoivat rientää ovea ja ikkunoita kohden päästäkseen ulos ja itkua ja hätähuutoja kuului kaikkialta.

*

Kauhu ja pako

Moni vahingoittumattomanakin päässyt menetti joksikin aikaa tajuntansa, tuntui kuin jalat olisi alta niitetty, mutta ken ei muuten päässyt, koetti ryömien pyrkiä ulospääsykohtiin.  Moni menetti sitä paitsi pitkäksi aikaa kuulonsa, joka vieläkään ei ole palautunut kaikille.

Lehtereitten portaissa, samoinkuin alhaallakin työnnettiin heikompia kumoon ja tallattiin  jalkoihin.

Toiset hyppivät lehtereiltä suoraan alas, toiset menivät kamiinan  päälle ja siitä pudottautuivat.

Oville muodostuneessa tungoksessa runneltiin moni pahoin.  Taajaan ahdetun väkijoukon alla makasivat toiset pitkänään lattialla toisten ryömiessä ihmisten päitten päällitse eteenpäin.

Monet syöksyivät avatuista ja puitteineen ulos työnnetyistä ikkuna-aukoista alas kirkkomäelle.

*

Tuli ja tuho

Pakokauhua lisäsi suunnattomasti vielä se seikka, että useimmat luulivat kirkon palavan.  Vesikatossa olikin jonkun aikaa tulta näkyvissä, mutta sammui se pian rankkasateen vaikutuksesta.

Vastatullut pitäjänapulainen pastori Rantamaa koetti alttarilla voimakkaasti huutaen rauhoittaa yleisöä, mutta ei mitään otettu kuullakseen tässä kauheassa sekasorrossa.

Samalla alkoi kuulua huutoa:

”ihmisiä palaa, tulkaa auttamaan”.

Ja todellakin etelänpuoleisella eli miesten lehterillä oli usean vaatteet ja hiukset ilmitulessa.  Iskun tainnuttamina eivät onnettomat voineet itse mitään tehdä tulen sammuttamiseksi.

Jotkut näkivät alhaalta mitenkä 72-vuotias vanhus Oskari Hahkamäki ilmipalavana tuskallisesti huojutti ruumistansa voimatta sen enempää.  Jonkun ajan kuluttua laski hän kuitenkin itsensä revitystä ikkuna-aukosta työnnettyä palokeksiä myöten alas ja sairaalassa huomattiin hänen käsissään lihan luistaneen yhteen kasaan. 

Samaa tietä tuli muitakin alas miesten lehteriltä.

*

Salaman iskusta välittömästi sai samalla lehterillä ollut 23-vuotias, Ikaalisista hiljattain Parkanoon tullut poliisikonstaapeli Kalle Majamäki surmansa.  Hänen vasemman kylkensä kohdalla oli takki riekaleiksi repeytynyt.  Hänet, samoinkuin monet vaikeita palohaavoja saaneet kannettiin mahdollisimman nopeasti ulos voidakseen heitä toimittaa lääkärinapua saamaan.

Yhden pahimmin palaneista, Svante Pihlajamäen Kuivasjärveltä, sanottiin alastomana ajaneen polkupyörällä kotiinsa päin, mutta saatiin hänet kiinni ja tuotiin takaisin. 

Kirkon edustalla olevalla aukealla oli näytelmä mitä järkyttävin.

Avuttomiksi palaneet miehet vaikeroivat tuskissaan alastomina odottaen jonkinlaista lievitystä hätäänsä. 

Vasta silloin huomasivat muut terveinä selvinneet olevansa erikoisen onnellisessa asemassa.  Kirkon ovilla tungoksessa oli huudettu äitiä, isää, sisaria tai veljiä, mutta nyt alkoi selvitä missä ja minkälaisessa tilassa  kukin oli.

Pahimmin palaneita ja haavoittuneita vietiin autoilla sairaalaan ensi apua saamaan.

Lievemmin vahingoittuneet tulivat sinne itse. 

*

Sairaalassa oli näky kerrassaan kauhea.

Eteisessä makasi kuolleena äsken mainittu poliisikonstaapeli, huoneissa makasi sängyissä ja pitkin lattioita melkein tiedottomassa tilassa palaneita miehiä, ja jokunen nainenkin, jotka tuskissaan kiemurtelivat ja vähän paremmat nojasivat seiniä vasten odottaen vuoroansa avun saantiin.

Nopealla toiminnalla saatiin haavoittuneet verraten lyhyessä ajassa voidelluiksi ja sidotuiksi, jonka jälkeen vaikeimpia palohaavoja saaneita kannettiin autoihin Ikaalisten ja Tampereen sairaaloihin vietäviksi.

Kymmeniä lievemmin palaneita ja haavoittuneita päästettiin heti sitomisen jälkeen kotiinsa.

Väliaikainen kunnanlääkäri E. Leiko on kertonut käsitelleensä kaikkiaan 35 tapausta.  Ikaalisten lääkäreiltä, jotka sitten kävivätkin paikalla, pyydettiin myös apua.  Vakinaiselle kunnanlääkärille, tri V. Soimajärvelle, lähetetiin sähkösanoma Forssaan, jossa hänen otaksuttiin viettävän kesälomaansa. 

*

Salama

Kun haavoittuneet oli saatettu hoitoa saamaan, palattiin vielä katsomaan runneltua kirkkoa.

Etelän puolella olevaan kivestä rakennettuun kellotapuliin oli salama oletettavimmin ensin lyönyt.  Seinistä oli se viskellyt pitkän matkan päähän tiiliä ja rappausta ainakin kolmesta kohdasta ja kaikki ikkunat olivat säpäleinä.  Tapulissa oli ukonilman aikana ollut muutamia miehiä, joista myöskin yksi sai vaikeita palohaavoja.

Kirkon tapulinpuoleinen nurkka oli aivan auki, samalla kohdalla kirkon sisäpuolella on muutamaa hirttä sälönyt pieneksi pirstaksi ja ympäri kirkon ovat ikkunat osittain puitteetkin säpäleinä.  Siltä kohdalta, mistä sähköjohdot tulevat kirkkoon, on seinä aivan musta.

*

Rippilapset

Sakaristossa istunut kirkon isännöitsijä A. Virranhaara kertoi ikkunan silmäinsä edessä menneen pieneksi siruksi eikä sanonut huomanneensa edes sitä, että rippilapset menivät sakariston kautta ulos.

Rippilapset olivat tapauksen aikana vielä alttarin ympärillä eikä heille tiettävästi sattunut mitään  vahinkoa.

Sensijaan putoili heidän penkkeihinsä suuri määrä leveitä lautoja, joissa oli pitkiä nauloja, joten heillä oli varjelus ja onni, etteivät vielä ehtineet sinne istumaan.

Kaikenlaista roskaa, ihmisiltä jääneitä kapineita, kuten virsikirjoja, kenkiä, lakkeja, hiusneuloja, sormuksia, y.m. oli pitkin kirkon lattioita.

*

Miehet

Miesten lehterillä, jota isku tuhoisimmin kohtasi, oli monenlaisia irtaantuneita puukappaleita, puolipalaneita vaatteenriekaleita y.m. Eräässä paikassa näki selvästi, miten joku oli penkissä istuessaan palanut, sillä selkänojassa oli mustaa kartta ja maaliin kiinni palanut kankaanpalanen.

Nykyisten tietojen mukaan on tämä järkyttävä tapaus ainutlaatuinen ainakin meidän maassamme.

Jo juhannuspäivän iltana ja seitä seuraavina päivinä ovat lukuisat pitäjäläiset samaten kuin monet naapurikuntainkin asukkaat käyneet katsomassa kamalan hävityksen jälkiä ja seurauksia.  Yhä vieläkin saadaan jännityksellä odottaa, miten kukin vahingoittunut vammoistaan selviää.

*

Uhrit

Tähän asti on kuolleita jo ainakin 4, nimittäin:

konstaapeli Kalle Majamäki, 23 v.,

ent. tal. Oskari Hahkamäki,  72 v.,

taloll. Julius Haukkala, 52 v. ja

tal.p. Svante Pihlajamäki, 31. v.

Muita pahimmin loukkaantuneita ovat:

sekatyöm. Vihtori Vierikko, n. 20 v.,

taloll. p. Vilho Hankala, 15 v.,   

Yksi salamaniskusta loukkaantuneista oli 14-vuotias Vilho Hankala, jonka kengät salama silpoi käyttökelvottomiksi.  Vilho toipui saamistaan palovammoista ja toimi myöhemmin pitkään Parkanon seudun metsänhoitoyhdistyksen neuvojana.  Kuva, Parkanon kotiseutumuseon kokoelmista, Museon 10 helmeä: http://www.museokompassi.fi/parkano/parkanon-kotiseutumuseo/

Paavo Himonen, 22 v.,

Emil Koski, 19 v.,

Manda Helle, 30 v.,

Paavali Vehkapuro, 70 v.,

Rikhard Kaskisalo, 30 v.,

Lauri Ojanen, 22 v.,

Toivo Koski, 23 v.,

Väinö Myllymäki, 24 v.,

Arvo Järvenpää, 14 v.,

Helvi Hakala, 14 v.,

Viljo Veneskoski, 28 v.,

Väinö Ylirautalampi, 21 v.,

Martti Rautaniemi, 15 v.,

Julius Kuusinen, n. 50 v. ja

Bertta Aaltonen, 11 v.

*

Loppukuva

Onnettomuuspäivänä keskeytynyttä jumalanpalvelusta jatkettiin uudella rukoushuoneella, joka väliaikaisesti vihitään tarkoitukseensa, tiistaina kello 3 ip. 

Tällöin pastori Rantamaa kuvaavasti mainitsi, m.m. miten ylimmäinen pappi otti puheenvuoron juhannuksena.

*

(väliotsikot VH).

*

Henkilöitä & Hetkiä:

Kansakoulun opettaja, päätoimittaja Seth Vesa, s. 1890 – k. 1957 Ikaalinen, https://fi.wikipedia.org/wiki/Seth_Vesa

Lääninrovasti, kirkkoherra Frans Vihtori Tommila (Parkanossa 1914-1939); Helsingin yliopiston ylioppilasmatrikkeli:

TOMMILA Frans Vihtori  (Länsisuomalaine Osakunta.). * Merikarvia 26.2.1871, vanht maanvilj. Aaron Tommila ja Katariina Vrang. Yo Porin lys. TEt 1898, vih. pap. 1899. Parkanon khra 1914-39. Lääninrovasti 1921. † Parkano (Pori) 25.7.1939. – Pso 1899 Suoma Maria Raassina.

Virallinen apulainen, rovasti, kansanedustaja Antti J. Rantamaa (Parkanossa 1928-1929) Katso Wikipedia: https://fi.wikipedia.org/wiki/Antti_Rantamaa  Antti J. Rantamaa muistetaan erityisesti Talvisodan Kollaan kenttäpappina.

Heikki Lammi kirjoittaa blogissaan 29.4.2018 muun muassa näin;

”Vaimollani on valokuva Antti J. Rantamaasta. Hänet parkanolaiset muistavat pappina, joka oli aloittamassa kirkossa juhannussaarnaa samalla kun salama iski kirkon tapuliin. Tästä neljä ihmisuhria vaatineesta onnettomuudesta tulee ensi juhannuksena kuluneeksi 90 vuotta. Siksi ajattelinkin kesäkuussa toimittaa tuon kuvan Ylä-Satakuntaan  ja kirjoittaa sen oheen jotakin Antti Rantamaasta.  …

Juhannuspäivän saarna 1928 piti olla Rantamaan ensimmäinen esiintyminen Parkanon kirkossa. Netistä löytyy Lauri Kujansuun kertomus vuodelta 1966:

“Valtava räjähdys vapisutti Herran huonetta ja kattolautoja sinkoili penkkien väliin. Syntyi pakokauhu. Ihmiset ryntäsivät yhtenä kaaoksena kohti ovia. Toiset särkivät ikkunoita päästäkseen ulos… Myös pastori Rantamaalle tapaus oli puhutteleva. Kun seuraavan sunnuntain jumalanpalvelus oli rukoushuoneella, aloitti hän tähän tapaan: ‘Kun viime sunnuntaina noustessani saarnatuoliin ajattelin, mitenkä nyt nuorena pastorina voisin seurakunnalleni esiintyä hyvin edukseni, niin Jumala tahtoi näyttää, ettei tuollaista saarnamiestä ensinkään tarvita’.”

Yhtä rajusti kävi rintamalla. Ilta-Sanomien erikoislehdessä (Simo Häyhä ja 12 muuta sotien legendaa)  on otsikko: Simo Häyhän komppanian jouluhartaus katkesi venäläisten keskitykseen. Joulusaarnaa piti Kollaanjoella kansanedustaja Antti Rantamaa. Joulukuun alussa hän oli jättänyt Kauhajoelle evakuioidun eduskunnan ja lähtenyt vapaaehtoisena rintamalle. Virren veisuuta säestävä rauha katkeaa äkkiä, kun venäläisten puolelta ammutaan keskitys miesten taakse… Kranaatit räiskyvät kelohongissa ilkeästi.  Rantamaa tuntee ilkeän piston ymmärtäessään samalla hetkellä, millaista jälkeä rivien keskelle putoava ammus voi saada aikaan. ‘Se kuvasi sattuvasti sodan onnettomuutta ja sen luomaa tilannetta. Käärmeet ovat irti.’”

Näin vaikuttavasti kirjoitti siis Heikki Lammi; linkki http://ylasatakunta.fi/2018/04/29/antti-rantamaa-blogi-9-18/

*

Leena Perälä, 2008: Pallosalama Parkanon kirkkoon: muistoja; https://www.parkanonseurakunta.fi/documents/1645617/4043582/Pallosalama+iski+kirkkoon.pdf/70dd21c0-53ac-4870-9466-7a80089b67a6

*

Reetta Niemensivun konstailematon piirrosjälki heleine väreineen ihastuttaa joka kerta. Uutuusalbuminsa pohjaksi Niemensivu on keksinyt erikoisen historiallisen onnettomuuden: juhannuksena 1928 salama iski Parkanon kirkkoon kesken konfirmaatiojumalanpalveluksen tuhoisin seurauksin.

Linkki: Keskisuomalainen 16.12.2013; https://www.ksml.fi/kulttuuri/Reetta-Niemensivu-%E2%80%93-Saniainen-kukkii-juhannuksena/239019   &

Teos; https://www.goodreads.com/book/show/18807478-saniainen-kukkii-juhannuksena

Mari A:n kirjablogissa;  http://marinkirjablogi.blogspot.com/2014/06/reetta-niemensivu-lempi-ja-rakkaus.html

*

Parkanon keskustan hautausmaalla on ” Parkanon kirkkoon iskeneen salamaniskun uhrien muistomerkki”

Mutta kuvaa ei tahdo löytyä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_Parkanon_julkisista_taideteoksista_ja_muistomerkeist%C3%A4

Parkano-seura; v. 1979
– laskettiin seppele Parkanon kirkkoon iskeneen salamaniskun uhrien muistomerkille  http://www.parkanoseura.fi/337458003

*