Kahden skorpionin sopimus 23.8.1939 – ja miten se vuoti tuoreeltaan länteen?

Kahden skorpionin sopimus – 23.8.1939

Eräs mielenkiintoinen mies kaiken taustalla ja hänen tarinansa; Mies joka halusi estää toisen maailmansodan,

Hans-Heinrich Herwarth von Bittenfeld (14. heinäkuuta 1904 – 21. elokuuta 1999), joka tunnetaan myös nimellä Johnnie tai Johann von Herwarth, oli saksalainen diplomaatti, joka toimitti liittoutuneille tietoja Saksan sotasuunnitelmista ennen toista maalmansotaa ja sen aikaan.  Hän varoitti Länsivaltoja sekä Moskovan ”kahden skorpionin sopimuksesta” 23.8.1939 että Barbarossa-operaatiosta eli Saksan idänhyökkäyksestä Neuvostoliittoon 22.6.1941.

https://en.wikipedia.org/wiki/Hans_von_Herwarth  &                                             https://de.wikipedia.org/wiki/Hans-Heinrich_Herwarth_von_Bittenfeld

*

Palataanpa vielä runsaan viikon päähän.                                                                                                           Päivämäärä 23.8.1939 on Euroopan historian koskaan haalistumattomia päivämääriä.

23.8.1939

Sillä päivämäärällä – faktisesti yöllä, kuten niin monet Stalinin oopperoimat toimet – ”Molotovin-Ribbentropin sopimus”.  https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Molotov_with_Ribbentrop.jpg

Muodollisesti se oli Kolmannen valtakunnan ja Neuvostoliiton välinen hyökkäämättömyyssopimus, mutta  faktisesti maiden keskinäinen hyökkäämissopimus.  Se sisälsi sittemmin tunnetuksi tulleen, mutta jo tuolloin ounastellun salaisen lisäpöytäkirjan, jossa vahvistettiin Euroopan jako.

Osa nykyaikaisesta Puolasta, Baltian maat, Suomi ja pala Romaniaa piti olla Venäjän vaikutusaluetta, Saksan saadessa oman jako-osansa.

*

Newsweekin Puolan editio julkaisi tuon kansainoikeuden kannalta kiistattomasti rikollisen sopimuksen solmiamishetkestä tapahtuman 80-vuotismuiston ”kunniaksi” kuvan.  Otamme sen tähän:

https://www.newsweek.pl/wiedza/historia/pakt-ribbentrop-molotow-data-historia-newsweekpl/6qxbdqy

https://www.newsweek.pl/kartka-z-kalendarza-pakt-ribbentrop-molotow/274zlhd

*

NewsweekPuola julkaisi kaksi vuotta sitten tuon sopimuksen varsinaisten arkkitehtien, Hitlerin ja Stalinin, kuvat – he eivät koskaan ehtineet yhteiskuvaan. He sen takana olivat.

Se oli Hitlerin-Stalinin sopimus.  Ja nimenomaan hyökkäyssopimus.  Hyökkäys ajan voittamiseksi.

”Ensimmäinen sodan teko”, puolalaiset sanovat tästä valapattojen sopimuksesta.  Kahden erivärisen diktatuurin johtajat tekivät sopimuksen, siten he olivat vastuussa sopimuksesta.  Samoin kuin he sopimalla Euroopan jaosta, käytännössä aloittivat sodan. 

He olivat Toisen maailmansodan aloittajat.  Venäjä – ja sitä edeltänyt Neuvostoliitto – pettää itseään, väittäessään II maailmansodan alkaneen ”heidän osaltaan” vasta 22.6.1941.

*

Mitä väärää on siinä, että Neuvostoliitto ei halunnut taistella?”, Putin kysyi Nuorten historioitsijoiden kokouksessa tässä muutama vuosi sitten.

Vuonna 2009 Westerplattessa Putin oli kriittisempi väittäen, että kaikki natsien vastustajat olivat sopimuksen tuomitsemisen kannalla, siis myös Venäjä.
– Ja nyt hän on vaihtanut puolta ja käyttää vanhan Neuvostoliiton tekosyytä, sitä, jonka Stalin oli keksinyt, että se oli puhtaasti puolustuksellinen sopimus, ja hän itse, suhteessaan Hitleriin, osti tarvittavan ajan Venäjälle. Voitimme aikaa yli puolitoista vuotta Saksan hyökkäyksen ennakoimiseksi.

Itse asiassa Stalinilla oli täysin erilaisia motiiveja, myös hyvin aggressiivisia. Sotaa ei odotettu, mutta tällä paktilla käytiin ensimmäinen sota, sota ilman sotaa.  Siten se oli ensimmäinen sota.
Venäläiset haluavat kaikkien uskovan, että sota alkoi heille kesäkuussa 1941.

Saksa ja Neuvostoliitto työskentelivät yhdessä (liittolaisina) 22 kuukautta, toisin sanoen kolmanneksen koko toisen maailmansodan ajan.

Tuolloin Stalin miehitti Itä-Puolan, Baltian ja Bessarabian. Euroopan maantieteessä tapahtui suuri muutos. Se ei ollut, kuten usein näkyy lännessä, vain ”historian alaviite”.

Ribbentropin – Molotov sopimus oli erittäin tärkeä länsimaalle. Hitler oli vuonna 1939 strategisessa nurkassa. Hän halusi marssia länteen, mutta hän tunsi Neuvostoliiton uhkaavan. Tarjoamalla tätä sopimusta Stalin veti hänet pois nurkasta, koska hän halusi Hitlerin hyökkäävän länteen. Hänelle ei ollut perustavaa laatua olevaa eroa natsi-Saksan ja imperialistisen Englannin välillä. Saman lajin lajikkeita kyseessä oli vain kaksi ala-lajia, jotka olisi tuhottava, ja tämän vuoksi niiden olisi pitänyt kiihdyttää konfliktinsa.

Yhtäkättä lippaan;  https://www.newsweek.pl/wiedza/historia/spor-o-polske-podzielil-rosyjskich-i-niemiecki-historykow/8el6vxt

*

Vuoto ja vuotaja

Hans von Herwart – agentti ”Johnny”

Mielenkiintoinen mies – hänen muistelmansa auttavat meitä ymmärtämään miksi Stalin lähentyi Hitleriä – eikä ”länsivaltoja, jotka olivat osoittautuneet tähän peliin liian pehmeiksi”.

Puolan läntiset ”takuumiehet” odottivat Neuvostoliiton hyökkäävän Puolaan, heti Hitlerin intervention jälkeen tai pian sen jälkeen.

Mistä ne tiesivät hyökkäyksen tulon?

Saksan Moskovan suurlähetystön diplomaatti Hans von Herwart – salaisesti nimellä ”Johnny” – välitti melkein heti Ribbentrop-Molotov –sopimuksen täydellisen sisällön ja salaisen pöytäkirjan Länsivalloille.  Hän toivoi siten estävänsä sodan.  Sen ansiosta britit ja amerikkalaiset tiesivät erittäin hyvin, mikä oli Moskovan yö-sopimuksen sisältö ja miten se tuli muuttaman Puolan tilanteen, siis käytännössä peruuttamaan Puolan valtion olemassaolon.  Mutta he olivat kykenemättömiä ottamaan viestiä vakavasti.

Vain Yhdysvaltalaiset ottivat von Herwartin viestin tosissaan. 

Olen kertonut toisaalla mm. Rooseveltin ystävällisestä avomielisyydestä Suomea kohtaan tuon tiedon haltijana.  Me emme ymmärtäneet..

Myöskään britit ja ranskalaiset eivät ymmärtäneet, ihminen on sokea omalle paradigmalleen, poikkeava viesti ohitetaan, se vain menee ohi.

Ranskan ja Britannian hallitukset eivät tunnistaneet salisten neuvottelujen laajakantoisuutta.  Siksi von Herwarth kääntyi amerikkalaisen kollegansa Charles Bohlenin puoleen.  Jenkki otti varoitukset vakavasti.  Bohlen ymmärsi, miten Yhdysvaltojen tulisi toimia brittien suhteen ja hidastaa heidän houkuttelupolitiikkaansa Hitlerin suuntaan.

Sitten syksyllä 1940 von Herwart Bittenfeld alias ”Johnny” paljasti Wehrmachtin salaiset hyökkäyssuunnitelmat Neuvostoliittoa kohtaan liittolaisille ja antoi siten tärkeimmän panoksen natsien sotatoimien laajaan sabotointiin saksalaisten virkamiesten ja armeijan keskuudessa.

Sodan päätyttyä yhdysvaltalainen  Charles Bohlenin otti varmistaakseen, että Herwarth säästyy joutumasta vankileirille. Hän löysi ensimmäisen työpaikkansa sodan jälkeen Baijerin osavaltion liittokansliasta. Saksan liittotasavallan liittokansleriksi valittu Konrad Adenauer toi hänet Bonniin protokollpäälliköksi. Nuori Saksan liittotasavalta hyötyi Herwarthin amerikkalaisilta hankkimasta luottamuspääomasta.

Hans-Heinrich Herwarth von Bittenfeld kuoli 95-vuotiaana 21. päivä elokuuta 1999 – siis 20 vuotta sitten. Ulkoministeriön viime viikonlopun hautajaisista (siis 1999) ilmoittivat kuolleen lukuisat uutistoimistot. Pikemminkin satunnaisesti saimme tietää, että suurlähettiläs ja valtiosihteeri a.D. ”ollut aktiivisesti mukana natsivallan vastaisessa vastarinnassa”.  Jälkeen jääneet asiakirjat todistavat hänen olleen läheisessä yhteistoiminnassa kreivi von Stauffenbergin ja tätä lähellä olleen anti-Hitleriläisen allianssin kanssa.  Hänen nimensä kuuluu olennaisena osana heinäkuun 20. päivän 1944 iskun historiaan.  Ainoastaan se, että elävinä kiinniotetut ja raa´asti kidutetut salaliittolaiset viimeiseen mieheen asti pitivät salaisuuden, esti von Herwartin joutumasta heinäkuussa 1944 teloitusryhmän tai kansantuomioistuimen langettaman hirttonuoran uhriksi.

Katso: Der TagesSpiegel, 1.9.1999; https://www.tagesspiegel.de/politik/hans-von-herwarth-wollte-vor-dem-hitler-stalin-pakt-warnen-nur-die-amerikaner-nahmen-ihn-ernst/89776.html

*

von Herwartin muistelmat:

Zwischen Hitler und Stalin : erlebte Zeitgeschichte 1931 – 1945

von Hans von Herwarth (Autor) ;

Hitlerin ja Stalinin välillä: elettyä historiaa 1931-1945

https://www.amazon.de/Zwischen-Hitler-Stalin-erlebte-Zeitgeschichte/dp/B004Z4I5JA

*

Saksalainen Wikipedia kertoo:

„Thayer wusste auch, dass Herwarth 1944 mit der Partisanenbekämpfung durch Überläuferbataillone zu tun gehabt hatte, denn er hatte es selbst zugegeben. Außerdem musste Thayer als Leiter der OSS bekannt sein, dass es bei den Aktionen zu Massenerschießungen tausender ziviler Geiseln, zur Plünderung von Dörfern und zu anderen Verbrechen gekommen war. Dennoch sorgte Thayer dafür, dass Herwarth rasch aus der Wehrmacht entlassen wurde, ersparte ihm die amerikanische Kriegsgefangenschaft und entließ ihn aus amerikanischem Gewahrsam. Herwarths Aktivitäten während des Krieges wurden nicht einmal flüchtig untersucht, was sonst sogar bei Unteroffizieren üblich war.“

Herwarth stellte sich nach der offiziellen Kapitulation den US-Dienststellen in Österreich. Dort wurde er von Thayer aufgespürt. Herwarth schreibt über dieses Wiedersehen des alten Bekannten aus der Moskauer Zeit:

„Ich blieb etwa neun Wochen bei Charlie. Er bat mich, meine Erfahrungen mit der Sowjetunion während des Krieges schriftlich festzuhalten und vor allem die Aktivitäten der Freiwilligenverbände [beim deutschen Heer und vor allem bei der Waffen-SS eingesetzten Truppenteile aus Angehörigen deutsch besetzter oder verbündeter Länder] zu beschreiben. Ich begleitete Charlie jeden Tag in sein Büro im alten St. Peter-Kloster […] Ende des Sommers wurde ich der amerikanischen Gruppe für Geschichtsforschung in Camp King zugeteilt

https://de.wikipedia.org/wiki/Hans-Heinrich_Herwarth_von_Bittenfeld

Inhimillisen tragiikan juonteet tämän mielenkiintoisen miehen elämässä täydentyvät, kun saamme tietää, että:

”Ne, jotka eivät tienneet (ja vain harvat tiesivät), eivät olisi koskaan uskoneet, että tämän iloisen nuoren miehen, diplomaattisten piirien kutsutuimpien poikamiesten, päällä oli varjo, joka pimeni vuosien varrella: varjo oli isoäiti ”, Nicht-Arier”. 

Siis ei-arjalainen, sellainen oli mummi.

Lue täältä, Zeitin kirja-arvostelu von Herwarthin muistelmista vuodelta 1982 (25. Juni 1982):

Taistelussa kahta paholaista vastaan”

https://www.zeit.de/1982/26/im-kampf-gegen-zwei-teufel

*

Konekäännettynä:

Toukokuusta 1939 alkaen Herwarth kertoo sarjasta salaisia ​​keskusteluja alun perin skeptisiin suunnitelmiin siitä, että Stalin ei päätyisi sopimukseen länsivaltojen, vaan Hitlerin kanssa. Bohlen raportoi muistelmissaan – Todistaja historialle, New York 1973 – koko luvun, ja lainaa muutamia Yhdysvaltain suurlähetystön ulkoministeriön viestejä Herwarthin herättävistä sanoista:

 ”Jos Hitler kilpailee sopimuksesta Stalinin kanssa. Voittaa länsimaat, toinen maailmansota on väistämätöntä. Mutta vaikka amerikkalaiset ilmoittivat Lontoolle ja Pariisille tulevasta Hitler-Stalin-sopimuksesta, he nukkuivat siellä ja antoivat kahden diktaattorin sopia keskenään”.

Hitler-Stalin -sopimus allekirjoitettiin 24. elokuuta 1939 kello kaksi aamulla.

Vain muutamaa tuntia myöhemmin, klo yhdeksän, Herwarth kertoi (Saksan Moskovan suurläehttiläs von) Schulenburgille lähtevänsä ulkomaanedustusosta ja liittyvänsä Wehrmachtiin. (Siihen aikaan se oli kaikkien anti-Hitleriläisten-isänmaallisten toivottoman toivoton – toivomus.)

Myös von Schulenburg tunsi katastrofaalisen sopimuksen, joka olisi voinut olla hänen elämänsä huipentuma, ja sanoi: ”Tämä sopimus tuo meille toisen Toinen maailmansodan ja kaataa Saksan pilalle. ” Herwarthin kommentti: ”Schulenburgin tragedia oli, että hänen oli itse osallistuttava siihen.” Seuraavana päivänä Herwarth, joka oli osallistunut joihinkin sotilasharjoitteluun ratsuväen komentajana ennen vuotta 1933, oli jo toiminnassa Puolaa, sitten Ranskaa ja lopulta (sittemmin luutnanttina) ensimmäisestä päivästä Neuvostoliittoa vastaan.”

https://www.zeit.de/1982/26/im-kampf-gegen-zwei-teufel/seite-2

*

Sodan aikana von Herwarthille muotoutui odottamaton tehtävä: Niiden Neuvostoliitolta saatujen sotavankien järjestäminen, jotka halusivat taistella Stalinia vastaan Saksan puolella.                                                     Muodostui neljän ryhmä:

Eversti Claus von Stauffenberg, joka vastasi kenraalitason henkilöstöä uusien joukkojen perustamiseen joukossa myös ulkomaisia vapaaehtoisia;

Körstrin ”vapaaehtoisten kenraalina”;

von Schulengburg ulkoasiainministeriön edustajana, vastuussa toimialaansa kytkeytyvistä asioista;

ja von Herwarth itse.

Hän ja monet muut, mukaan lukien myöhempi liittotasavallan ministeri Theodor Oberlander, taistelivat epätoivoisesti Hitlerin määräyksiä vastaan sikälikin kuin ne koskivat miehitettyjen itäisten alueiden ihmisten ja jopa Saksan puolella taistelevien entisten sotavankien kohtelua ali-ihmisinä, vaikka lopulta heitä oli saksalaisten riveissä kolmeneljäsosa miljoonaa miestä (10-15 % kaikista itärintamalla taistelleista saksalaisista joukoista koostui heistä!).

Näistä neljästä von Herwarth ja Obelander selviytyivät sodan tuiverteista, mutta

von Stauffenberg ja Herwarthin Moskovan kauden esimies von Schulenberg teloitettiinhttps://fi.wikipedia.org/wiki/Claus_von_Stauffenberg &

After the failure of the attempt on Hitler's life on 20 July 1944, Schulenburg was arrested and charged with high treason. On 23 October 1944, the Volksgerichtshof (”People's Court”) sentenced him to death, and he was hanged on 10 November 1944 at Plötzensee Prison in Berlin. https://en.wikipedia.org/wiki/Friedrich-Werner_Graf_von_der_Schulenburg

*

Der Spiegel julkaisi 2.8.1999 laajan muistokirjoituksen von Herwarthista;

Herbert H(erwarth] von Bittenfeld entinen suurlähettiläs paljastaa Memoirenissä roolinsa Washingtonin salaisena informaattorina Hitlerin aikakaudella, mutta hän ei mainitse suurinta vallankaappaustaan.

Hän oli salaperäinen mies, joka kertoi Yhdysvaltain diplomaatin Hitlerin sotaohjelmasta Venäjää vastaan ​​pimeissä elokuvateattereissa. Hän oli nimeämätön informaattori, jota ei Gestapo eikä FBI nähnyt. Hän oli saksalainen vastarinta, jonka ainutlaatuista tekoa ei saanut juhlia vasta tänään.

Jopa hänen tapauksensa tunteneet anglosaksiset historioitsijat kuvasivat miestä vain varovaisilla lauseilla. Harry Hinsley tunnisti hänet ”natsipuolueen vanhempi jäseneksi”. William L. Shirer kutsui häntä ”saksalaiseksi ystäväksi, joka liittyy Reichin ministeriöiden, Reichsbankin ja NSDAP: n vanhoihin hahmoihin”, mutta useimpien sisäpiiriläisten kohdalla hän oli ”. Johnnie”.

Hänen henkilönsä kuvaukset olivat melkein aina ajan tasalla. Ne eivät olleet harvinaisen ”punaisia ​​silliä” (Red Herrings), vääriä jalanjälkiä, joiden piti harhauttaa utelijoita suojelemaan Johnnien salaisuutta.

Muistelma tuottavat pettymyksen Johnnien ystäville, sillä 78-vuotias Hans Heinrich Herwarth von Bittenfeld, Hitlerin alainen lähetystösihteeri ja kapteeni, myöhemmin Bonnin liittokanslian  päällikkö ja Lontoon suurlähettiläs, lataa itse pääkysymykseen: Barbarossa-suunnitelman tarinaan melkoiset latingit.  Samalla hän tekee täyden tunnustuksen vakoilijatoiminnastaan.

”Yhdessä vaiheessa kirjassaan hän sallii viittauksen:” ”Venäjän kampanjan alkamiseen asti tapasin Berliinissä” ”kaikkien Yhdysvaltain suurlähetystön ystävien kanssa.” ”George F. Kennania ja Alexander Kirk´iä, joita tapasin jo Moskova ”” hyvin tiedossa, oli siirretty Berliiniin. ”” Sammy Woods, joka tapasi minut erittäin ystävällisesti. ”” Puhuimme usein ja laajasti. ”Mitä en tiennyt tuolloin”: Hän oli Yhdysvaltain puolustuksen kanssa ja kirjoitti ahkerasti ”raportteja” saksalaisista keskustelukumppaneistaan. Tämä olisi saattanut antaa ruokaa huhuille, että olin ollut ”salaperäinen romanttinen rooli poliittisen vaiheen takana”.

Johnnie ystävystyi Moskovassa brittiläisten ja amerikkalaisten nuorten diplomaattien kanssa, joiden edessä oli suuri ura: George F. Kennanista tuli myöhemmin Amerikan ensimmäinen amerikkalainen asiantuntija, Charles Thayer, tulevaisuuden suurlähettiläs ja kirjailija, ja myöhemmin suurlähettiläs Charles (”Chip”) Bohlen ja Brittiläinen Fitzroy Maclean, hän myös myöhemmin tiedustelupalvelu ja vanhempi virkamies armeijan ylimmissä tehtävissä.

Pian Herwarth vietti vapaa-ajallaan enemmän anglosaksisten ystävien keskuudessa kuin saksalaisten kollegoidensa keskuudessa, etenkin koska kansallissosialistien vallan nousu himmensi hänen elämäänsä. Kirjoittaja Herwarth: ”Alusta alkaen hylkäsin kansallissosialismin, sen ideologia oli minua vastaan.” (Isoäiti – ei-arjalainen)

Herwarth piti isänmaallisena velvollisuutenaan ilmoittaa länsivalloille estääkseen Hitlerin yhä seikkailunhaluisempaa laajentumispolitiikkaa. Vain länsimaiden demokratioiden puuttuminen – niin kulki Herwarthin calculus – voisi estää Hitlerin ja siten estää sodan.

*

Kohti Barbarossaa – von Herwarthin tiedotustoiminnan läpivalaisu hänen itsensä kertomana

Aluksi Herwarth pystyi raportoimaan amerikkalaiselle Hitlerin päämajassa käydyistä Venäjän keskusteluista ”vain yleisesti”, mutta ”seuraavien neljän viikon aikana hänen tiedoistaan ​​tuli entistä yksityiskohtaisempia”, sanoi Whaley.

Herwarth tiesi monia asioita: hän oli kuullut, että Wehrmachtin väitetyt valmistelut Englannissa tapahtuvaa laskeutumista varten olivat vain erilainen taktiikka Saksan toimenpiteiden naamioimiseksi idässä. Hän tiesi joukkojen liikkeet Puolaan, hänelle ilmoitettiin saksalaisten miehistön jäsenten ja hallinnollisten elinten muodostumisesta ”Fritzille”.

Ja istunnot pitivät elokuvateatterissa pidempään, koska Herwarth oppi yhä enemmän. Sattumukset olivat takertuneet häneen viimeiseen saksalais-neuvosto-kumppanuuteen:

Marraskuun puolivälissä 1940 Herwarth oli kutsuttu tulkkina Hitlerin ja ulkoministerin Molotovin välisiin Berliinin neuvotteluihin, joissa käytiin esiin kahden diktatuurin välinen rikkomus. Joulukuusta lähtien Herwarth oli sitoutunut ilmavoimien komentajahenkilöstöön, johon Oberstingenieur Dietrich Schwenke oli liittänyt, osastolleen Neuvostoliiton ilmavoimien vahvuudet ja heikkoudet. pitäisi tutkia.

Ilmavoimien komennossa Herwarth pystyi tarkkailemaan Saksan sotavalmistelujen kaikkia vaiheita Venäjää vastaan: Hitlerin 18. joulukuuta lähettämistä koskevasta määräyksestä (”käsky nro 21”), seuraavista korkean armeijan keskusteluista, joissa Lossberg-operaatiokonsepti vastapäätä yhtä armeijaa pakotti ilmavoimat reagoimaan WFSt: n S.39-vaatimuksiin Barbarossan tapauksessa, kuten sitä nyt kutsuttiin.

”Näin ollen loppujen lopuksi Herwarth von Bittenfeld”, sanoo Whaley, ”pystyi OKW: n ystävän ansiosta toimittamaan tietoja tammikuun alusta helmikuun puoliväliin 1941 joko itse '' käsky nro 21 '' tai tietueista. Hitlerin 9. tammikuuta pidetyssä konferenssissa korkeimpien sotilashenkilöidensä kanssa, mukaan lukien operaatiosuunnitelma ja se, että kaiken suunnittelun oli tarkoitus olla valmis keväällä 1941.

Nyt Woods ei halunnut enää odottaa. Hän tiivisti useaan kertaan kaiken, mikä hänelle oli tullut Herwarthista ja Respondekista. Ulkoministeri Hullin pöydällä oli 21. helmikuuta ”vaikuttava paketti Woods-raportteja” (Whaley).

Hull epäili kuitenkin saksalaista ”ansaa” ja välitti Berliinin raportit FBI: n päällikölle J. Edgar Hooverille, joka sai heidät tarkistamaan. Tulos: Kaikki sanoo, että nimeämättömät informaattorit ovat luotettavia.

Nyt Hull oli vakuuttunut ja hälyttänyt presidentti Rooseveltin. Yhdessä he päättivät varoittaa venäläisiä. Jo 1. maaliskuuta Hull kaukokirjoitti yhteenvedon Woodsin raporteista Yhdysvaltain suurlähettiläälle Laurence Steinhardtille Moskovassa ja pyysi häntä saattamaan aineiston Molotovin tietoon. Mutta Steinhardt kieltäytyi: Neuvostoliittolaiset hylkäsivät tällaiset raportit vain Ison-Britannian propagandana, joka oli keksitty tarkoituksenaan levittää epätasapainoa Moskovan ja Berliinin välille.

Neuvostoliiton asiantuntija Steinhardt teki tällä kertaa virheen. Kun Hullin sijainen, ulkoministeri Sumner Welles esitteli Woodsin raportit Neuvostoliiton suurlähettiläälle Konstantin Umanskille Washingtonissa, Stalinin edustaja tyhjeni. Umanski: ”Tiedän hyvin, kuinka vakava tämä on.” Hän lupasi ilmoittaa heti Moskovalle.

Muutamaa päivää myöhemmin, 20. maaliskuuta, Umanski otti uudelleen yhteyttä Wellesiin ja kysyi, onko hänellä Berliinistä uutisia kuvan vahvistamisesta. Jopa sarkastisten neuvostoliittolaisten on pitänyt tuntea, ettei heille ole koskaan annettu niin yksityiskohtaisia ​​tietoja Saksan Venäjän -suunnitelmista. He vaativat enemmän.

Mutta Sumner Wellesin piti antaa epämääräinen vastaus. Woods oli menettänyt yhteyden parhaaseen informaattoriinsa: luutnantti Herwarth oli siirretty Puolaan.

Lue: Der Spiegel, im memoriam von Herwarth, julkaistu 2.8.1991,

https://www.spiegel.de/spiegel/print/d-14342657.html

*

Kuvahaku:

https://www.google.fi/search?q=hans+von+herwarth&tbm=isch&source=hp&sa=X&ved=2ahUKEwi974Suo7fkAhUzxMQBHWTHAKIQsAR6BAgJEAE&biw=1920&bih=911#spf=1567604566858

*

Vilkaise myös;

Miksi Stalin teki sopimuksen Hitlerin kanssa 23.8.1939?

http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246232-miksi-stalin-teki-sopimuksen-hitlerin-kanssa-2381939#comment-4261279

*

Tässä lisää selontekoa Barbarossan muodostamasta yllätyksestä: http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/173202-miksi-stalin-niin-pontevasti-torjui-tiedot-hitlerin-hyokkayksesta-1941

veikkohuuska

historianharrastaja, tanakasti ajassa

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu