Kun hopeakolikot hamstrattiin markkinoilta – tilalle pantiin pikkusetelit

Siitä miten Suomi 1915 ratkaisi pulan hopearahasta – tilalle yhdelle puolelle painetut pikkusetelit

*

Vappuna silmäilin hyllystä jotain ”poikkeusaikoihin liittyvää”.

Sellainen osui käteen, ja hyvä olikin: Martta Salmela-Järvisen Alas lyötiin vanha maailma (1966). Muistan, että häntä haasteltiin radiossa noina vuosina – taisi olla jopa niin, että hän piti esitelmiä, muisteluja pitkän uransa varrelta. Jäi mieleen selkeäsanainen ja tervejärkinen poliitikko.
Selkäsanainen ja kirjallisesti erittäin vahva on hänen useampiosainen muistelmasarjansa, josta tämä on osa, joka käsittää muistikuvia ja näkymiä vuosilta 1906-1918. Luin neliosaisen sarjan läpi aikoinaan kun se 1965-1969 ilmestyi. Vaikeita ja kirjaimellisesti poikkeuksellisia aikoja, Martan tarina on yksi selviytymiskertomus tuhansien joukossa. Päällimmäiseksi uudessa lukukokemuksessa nousee kunnioitus elämänhalun ja sinnikkyyden edessä. Ks. https://wikipedia.org/wiki/martta_salmela-järvinen
*
Elämänmakuisten muistojen joukossa tämä kiinnitti huomiotani. Martta kertoo maailmansodan ajoista vuonna 1915, kun vielä oltiin suuriruhtinaanmaa:
”Mustanpörssin kauppa rehotti; kenellä oli rahaa, häneltä ei mitään puuttunut. Rahanarvo huononi jatkuvasti, ja lopulta tuli jopa sellainen pula, että kova raha hävisi kokonaan liikkeestä. Kai jotkut pistivät sitäkin sukanvarteen. Suomen Pankki painatti markan seteleitä, joiden toinen puoli oli aivan valkoinen. Siitä sai tunnettu kuplettilaulaja Alfred Tanner laulun aiheen:
”Puts` ja plank` kuin markan setelissä toinen puol`
on täällä ihminen päällänsä elämän huol`…”
*
Tuollaisesta en tiennyt mitään, mistä oli kysymys? Piti vähän goolailla. Suomen pankin sivuilta löytyi vastaus. Parisen vuotta sitten ilmestyi Antti Heinosen teos ”Sodan ja rauhan rahat”.
Heinonen kertoo:
”Pula hopearahasta johti pikkuseteleiden painamiseen
Maailmansodan aikana [1915] jouduttiin ottamaan käyttöön jo liikkeessä olevien setelien ohella 1 markan pikkuseteli ja lisäksi vuonna 1916 painettiin 25 ja 50 pennin seteleitä. Syynä näiden pikkuseteleiden valmistamiseen oli hopean ja kuparin hinnan voimakas nousu, jonka takia rahojen metalliarvo kasvoi niiden nimellisarvoa suuremmaksi. Sen seurauksena hopearahoja ei pelkästään kerätty ”sukkaan”, kuten silloin oli tapana sanoa, vaan sulatettiin ja vietiin ulkomaille, mikä johti kotimaassa vaihtorahojen puutteeseen”.
Eli, oikeassa Martta oli, mutta muutakin tuohon pikkuseteli-uudistukseen liittyi!
*
Vastaava metallirahojen hamstraus oli tyypillistä monissa maissa maailmansodan aikana, sillä metallin hinnan nousu oli yleismaailmallinen ilmiö. Siten sotaa käyvissä Keski-Euroopan maissa otettiin pikkuseteleitä käyttöön. Vastaavasti Ruotsissa ja Tanskassa otettiin 1 kruunun seteli käyttöön vuonna 1914 ja Norjassa 1917, Antti Heinonen kertoo.
Norjassa setelin nimi skillemyntsedel (vaihtorahaseteli) kuvasi hyvin sen käyttöönoton syytä, ja setelin tekstissä todettiin setelin käyvän hopearahasta ja olevan vaihdettavissa hopearahaan Norges Bankissa.
Liikkeellelaskun perusteen oli myös Norjassa rahojen metalliarvon kasvu nimellisarvoa suuremmaksi.

Sen sijaan Venäjällä hopearahoja hamstrattiin, vaikka rahojen hopea-arvo oli vain puolet niiden nimellisarvosta.
Suomessa metallisten vaihtorahojen tilanne oli elo-syyskuun 1915 vaihteessa sellainen, että Suomen Pankin varasto alkoi olla loppumaisillaan eikä rahapajakaan enää pystynyt tarvetta tyydyttämään. Suomen Pankin konttoreissa oli keinottelumielessä vaihdettu huomattavia setelimääriä hopearahaksi, jopa 5000 markkaa kerrallaan, ja Turun konttori oli arveluttavissa tapauksissa alkanut rajoittaa hopearahojen vaihdon enintään 10 markkaan.

Päätös ja toteutus 1 markan pikasetelistä tehtiin ennätysvauhdilla. Pankkivaltuusto myöntyi hankkeeseen. Valtuusto totesi esityksen aiheelliseksi, mutta vain väliaikaisena toimenpiteenä vaihtorahojen puutteen poistamiseksi. Tämän mukaisesti pankkivaltuusto esitit senaatille, että Suomen Pankki oikeutettaisiin laskemaan liikkeelle 1 markan arvoisia seteleitä.

Esityksen liitteenä oli piirustus hyvin yksinkertaisesta setelistä; setelin suunnittelijasta ei ole jäänyt nimeä aikakirjoihin, mutta Eliel Saarisen arvellaan toimineen suunnittelijana.
Setelissä oli painatusta vain toisella puolella ja tästä syystä vain Venäjän valtakunnan vaakuna, joka oli muidenkin setelien etusivulla.
Katso setelin kuva tästä: https://finntimo.com/index.php?main_page=index&cPath=113_187_211&language=fi
Erikoisuutena voidaan todeta, että muiden setelien tapaan tässä pikasetelissä oli maininta, että se oli lunastettavissa kullassa, – huolimatta siitä, että Suomen Pankki oli luopunut setelien kullalla lunastamisesta jo saman vuoden maaliskuussa!
*
Antti Heinonen toteaa, että koko päätöksentekoprosessi (johtokunnan kirjelmä pankkivaltuustolle, valtuuston hyväksymine ja senaatin vahvistus) hoidettiin yhden (1) päivän – eli 3.9.1915 – aikana!

Setelipaino aloitti painamisen kolmen päivän kuluttua senaatin vahvistuksesta ja ensimmäinen setelierä luovutettiin Suomen Pankille kolme päivää painokoneiden käynnistämisen jälkeen.
Siten vaihtorahapulman aiheuttamassa hankalassa pulmassa päästiin täysin uutta setelityyppiä toimittamaan markkinoille alle viikossa sen hyväksymisprosessin käynnistymisestä.

Aiheellisesti Heinonen tähdentääkin, että ”se oli ainutlaatuista Suomen setelihistoriassa”.
*
Jo tuolloin, syksyllä 1915 nähtiin – ennen kuin itsenäisyydestä vielä oikein osattiin edes haaveilla – että Suomi on ”parhaimmillaan äkkinäisissä kriiseissä”!
*
Linkki Antti Heinosen teokseen: https://www.suomenpankki.fi/globalassets/fi/media-jajulkaisut/julkaisut/muut_julkaisut/documents/sodan-ja-rauhan-rahat.pdf
*

veikkohuuska

historianharrastaja, tanakasti ajassa

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu