Oliko Obaman ja hänen esikuntansa 1.5.2011 teettämä murha murha vai ei?

Oliko Obaman ja hänen esikuntansa 1.5.2011 teettämä murha murha vai ei?

Joskus herää outoja kysymyksiä, joihin haluaisi vastauksen. Kyse voi olla vanhoista kysymyksistä, joihin ei ole saatu vastusta, vaikka kysymys on esitetty jo hyvän aikaa sitten.

Tämän kertainen kysymys on vanha, ja sen herätti Helsingin Sanomien (su 15.11.2020) julkaisema katkelma presidentti Barack H. Obaman muistelmista.

HS:n sanoin ilmaistuna:

”Keväällä 2011 Yhdysvaltain presidentti Barack Obama valmistautui antamaan käskyn riskialttiista iskusta. Sen päämääränä oli terroristijohtaja Osama bin Ladenin surmaaminen Pakistanin maaperällä.”

HS: Operaatio Neptunuksen keihäs:. https://dynamic.hs.fi/a/2020/Neptunuksenkeihas/?_ga=2.208049426.1214555765.1605451355-1359787378.1576949198

 

Siis ”riskialtis isku”, kyllä vain, – varsinkin Osaman kannalta.

Asiallisesti ottaen se oli harkittu murha. Kollektiivinen murha, jossa tekijänä oli kollektiivi ja kohteena yksilö.  Tosin toisella puolella maailmaa.  Ja kuolikin siinä iskussa muitakin kuin ”päämäärä”.  On kielipeli, ja sen pelaaja määrittää lähtökohtaisesti agendan, mutta älkäämme antako tässäkään tapauksessa antako hämätä. Siis mitä tapahtui todella?

*

Mutta tämä oli kysymyksen toinen puoli:

Olen aiemmin ehkä 3-4 kertaa kirjoittanut näille sivuille avoimen kysymyksen, miksi Saksa yhä 2000-luvulla jahtaa ja tuomitsee yli 90-vuotiaita keskitysleirin kirjureita, vartijoita ym. vastaavissa käskettävän asemassa olleita suorittavan työn tekijöitä?  Mitä se sillä hakee ja mitä se sillä uskoo saavansa?

*

Näillä johdannoilla voimme puristaa seuraavan asetelman:

Mikä on se ”länsimainen oikeusvaltio” ja ”länsimainen laillisuusperusta”, jonka nimiin me ikään kuin vannomme ja jota pidämme menetelmällisenä järjestelmänä ja ideologiana.  Sitä haluamme ilmaistuna tahtonamme toteuttaa ja sen lisäksi vaadimme, että muutkin niin tekevät.

Tämä oikeudellinen järjestys ja systeemi on ylätason ilmaisu.

Lähemmäs konkretiaa ja periaatteita pääsemme, kun tiivistämme tarkastelun ”ikävään” kysymykseen?

Miten on mahdollista, että ylistämämme oikeusperiaatteen piiriin näkyy mahtuvan toisaalta se:

että eurooppalainen suurvalta Saksa tutkii, etsii, ottaa kiinni ja vie lakitupaan yli 75 vuotta sitten teonkuvaltaan sinänsä kiistattomia, mutta lopputuloksen kannalta varsin problemaattisia oikeusjuttuja, joissa syytetyt ovat olleet enemmän tai vähemmän käskynalaisia toteuttaessaan silloisen kansallisen lain alaisuudessa käskettyjä tehtäviä ja toimia?  Tarkoitetaan siis edellä mainittuja ”pikkunilkkejä” tai miehistön jäseniä sodan olosuhteissa, sotalakien alaisuudessa tapahtuneesta toiminnasta, ja

että samaan aikaan maailmanmitan suurvalta Yhdysvallat  ei mitenkään huomioi eikä puutu siihen, että sen ylin valtiojohto harkiten ja vakain aikein surmasi terrorismista epäillyn henkilön vapunpäivänä 1. toukokuuta 2011?

(ks. usein julkaistua kuvaa, joka tänään näkyy HS:n julkaisemassa B.H.O:n muistelmateoksen katkelmassa.  Obaman muistelmat ilmestyvät suomeksi ylihuomenna tiistaina 17.11.2020)

Siinä missä Saksan oikeusjärjestys nappaa kiinni alatason mitättömyyksiä, teoista, joita syytetyt eivät ole itse laatineet eivätkä omaharkintaisesti toteuttaneet, siinä Yhdysvaltain oikeusjärjestys ei kiinnitä mitään huomiota vallankäytöllisen liikkumavaransa suhteen kaikkein vahvimmassa asemassa olevan johtokollektiivin harkittuun ja tietoiseen tekoon?

*

Tässä ei ole mitään sinänsä uutta, tämä kaikki on voitu lukea vapaasti saatavista uutisista jo välittömästi tapahtumahetkellä, mutta tämänkertaisen pohdinnan pointtina onkin se, että kaikkein tuomittavinta tekoa, harkittua murhaa, voidaan siis näin avoimesti – päätekijän toimesta – tarkastella arvostetussa miljöössä, ilman vähäisintäkään otsanrypistystä.  Näinkö on?

Ulkoministeri H. Clinton oli presidentin lähipiirin ”haukka”, hänkin vain niukoin lukemin:

”Ulkoministeri Hillary Clinton sanoi, että hänelle se oli 51–49-juttu. Hän luetteli huolellisesti SEAL-iskun riskit – etenkin vaaran, että suhteemme Pakistaniin katkeaisi tai joutuisimme jopa selkkaukseen Pakistanin armeijan kanssa. Mutta hän lisäsi, että koska tämä oli kymmeneen vuoteen paras johtolankamme bin Ladenin olinpaikasta, hän kannatti SEAL-tiimin lähettämistä.”

Puolustusministeri oli jättänyt eropyyntönsä ja suositteli luopumaan:

”Puolustusministeri Robert Gates suositteli luopumaan SEAL-iskun ajatuksesta, mutta oli valmis harkitsemaan drooni-iskua. Hän nosti esiin huhtikuulta 1980 yrityksen pelastaa 53 amerikkalaista panttivankia Iranista. Operaatio Desert One oli kääntynyt katastrofiksi, kun yksi Yhdysvaltojen helikopteri oli pudonnut aavikolle ja kahdeksan sotilasta oli kuollut. Hän sanoi tapauksen olevan muistutus siitä, että tällaiset operaatiot saattoivat epäonnistua, vaikka niitä suunniteltaisiin kuinka perusteellisesti.”

Varapresidentti Joe Biden empi:

”Myös varapresidentti Joe Biden vastusti SEAL-iskua. Hän sanoi, että koska epäonnistumisen seuraukset olivat mittavat, minun kannattaisi lykätä päätöstä, kunnes tiedusteluyhteisö olisi varmempi siitä, että bin Laden oli kohteessa.”

*

US -johto pyöritteli riskianalyyseja.

Kukaan ei asettanut kyseenalaiseksi itse hanketta, siis Osaman ”poistoa”, kyse oli vain riskistä epäonnistua ja epäonnistumisen negatiivisista seurauksista.

Yksikään ilmoittanut miettivänsä harkitun murhan tekemistä sinänsä, sen yksiselitteisestä vastustamisesta puhumattakaan.

Pälkähtikö kenenkään päähän, mitä tässä oikeasti oltiin tekemässä, ja että miten se mahtui laillisuusperusteen puitteisiin, ja mahtuiko?

*

Koska kukaan ei vastustanut, kaikki tilannehuoneessa olleet ovat vastuussa teosta. Yksi heistä on nyt juhlallisesti äänestetty Yhdysvaltain 46. presidentiksi.

Se 44:s presidentti lopulta ratkaisi päätöksen.

Hän on vuoden 2009 Nobelin rauhanpalkinnon saanut mies.

Kannattaa lukea tarkkaan hänen muistelmien tuo kohta:

häveliäästi presidentti leikkaa kerronnan poikki siitä, kun hän ilmoittaa että hän määrää ooperaation käynnistettäväksi:

Kerroin ryhmälle, että ilmoittaisin päätöksestäni aamuun mennessä – jos määräisin SEAL-iskun toimeenpantavaksi, halusin antaa McRavenille mahdollisimman ison aikaikkunan operaation käynnistämiseen.

Sunnuntai, 1. toukokuuta 2011

Nousin varhain, jo ennen Valkoisen talon puhelinkeskuksen perinteistä herätyssoittoa. Olimme poikkeuksellisesti peruneet länsisiiven turistikäynnit siltä päivältä otaksuen, että edessä olisi tärkeitä tapaamisia.”

Hän ei kuvaa, miten painoi puhelimen nappia ja ilmoitti: ”Aloittakaa” tms.

Hän päätti operaatiosta ja ilmoitti siitä ”aamuun mennessä”. Aamulla hän ”nousi varhain”. Jep.

*

Kohautamme olkapäitä. Business as usual.

*

veikkohuuska

historianharrastaja, tanakasti ajassa

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu