Suomi Saksan panttivankina ja Saksa Venäjän – Eurooppalainen dilemma

Aamulehti kysyy tämän aamun numerossaan (AL/Vesa Laitinen 9.9.2022) Aalto-yliopiston professori Peter Lundilta hyvä kysymyksiä otsikolla artikkelissa, joka on otsikoitu ”Fortum pääsee eroon Uniperista vain yhdellä tavalla, asiantuntija arvioi”.  Ja se yksi tapa on päästä Fortumin oman terveen sähköliiketoiminnan tuotot syöneestä Uniperista on – konkurssi: ”Ongelma on siinä, että Fortum ei pääse Uniperista eroon muuten kuin konkurssin kautta”.  Näin siis prof. Lund tänään.

*

Artikkelin lopuilla toimittaja Laitinen palaa Uniper-taakkaan ja kysy: Olisiko konkurssi ainoa keino päästä eroon Uniperista?

Prof. Lund sanoo: ”On muistettava, että se on viime kädessä neuvottelukysymys, kun siinä ovat Saksan ja Suomen valtiot osapuolina. Kyse on siitä, paljonko Saksa vaatii rahaa Uniperin irrottamisesta Fortumista.  Suomen valtion tehtävä olisi nyt selvittää, miten se onnistuisi.”

Lund jatkaa:

Olen pitänyt kummallisena, ettei mitään tällaista ole ainakaan julkisuudessa ollut esillä.  Näyttää siltä, että aika pehmeästi Suomi on tähän tilanteeseeen suhtautunut eikä ottanut kovempaa asennetta ja uhannut esimerkiksi Fortumin konkurssivaaralla.  Ei meidän pidä Uniperia pelastaa vaan Saksan”.

*

Toden totta

Suomen hallituksen valmistautumista tähän polskaan voidaan pitää suhteettoman heppoisena sen perusteella, mitä asiasta tiedetään ja on kerrottu.  Näissä asioissa se miltä jokin näyttää on tosiasia. Sitä, millä näkemyksellä, strategialla, neuvottelupositiolla ja neuvotteluvoimalla Suomen hallitus valmistautui ja meni Uniper-pöytään on kyselty, ja kysely jatkuu, kuten tunnettua on.  Vastaukset ovat tähän mennessä olleet heppoisuudessaan käsittämättömiä. Niin kauan kuin toisin todistetaan on uskottava omia silmiä ja omaa järkeä. Kaikki liittyy kaikkeen, ja riippuen miten kauas taakse halutaan mennä, aina löytyy rotanpesiä ja käsittämättömiä ratkaisuja. Mutta jos nyt pysytään tässä ja nyt -tilanteessa, tulee pohdittavaksi esimerkiksi seuraavaa.

*

Nythän on niin

Meille ei ole avoimesti ja oikeusvaltion periaatteiden mukaisesti ja kansalaisten intressiä kunnioittaen kerrottu, missä mennään ja mitä tehdään. Siksi kaikki on höttöä, melkein ainakin. Joitain säännönmukaisuuksia tiedetään ja eräitä rajaviivoja mahdottoman ja mahdollisen välillä on pääteltävissä, mutta koska tällaisissa isoissa peleissä mikään ei ole varmaan, niin eipä ole tässäkään. Ei mikään. Ei ainakaan, ellei jotain ole voimalla ja väellä koeteltu ja päädytty voiman ja argumenttien suhteen johonkin ratkaisuun, joka on se mitä tuli, kun ”parhaamme yritimme”.  Nyt se parhaan raja on jäänyt todella epäselväksi, kun ei ole tietoa (vain näkymän mukaan vahva oletus), ettei kaikkea edes hahmotettu, eikä kaikkea ei yritetty eikä kaikella voimalla. Kuitenkin koko kevät oli aikaa valmistautua!

Prof. Lundin toteamus kiteyttää tässä tarkoitetusti kaiken olennaisen: ”Näyttää siltä, että aika pehmeästi Suomi on tähän tilanteeseen suhtautunut eikä ottanut kovempaa asennetta ja uhannut esimerkiksi Fortumin konkurssivaaralla”.

Tämä on totta ja oikein.  Saksan omaksuman ja ilmoittaman linjan mukaan se ei halunnut poliittisen ja taloudellisen paineen vuoksi avata asiassa normaali force majeure -menettelyä, jossa sodan vuoksi toimitus- ja hintasopimukset todetaan pätemättömiksi ja otetaan uusi alku.  Saksa varjeli omaansa – ja liittokansleri Scholtz varjeli omaa hallitustaan ja puoluettaan.

Niin tehdessään Scholz ja Saksa panivat Suomen ja suomalaiset maksamaan omasta linnarauhastaan. Mikä loistava esimerkki Euroopan unionin täydellisestä aatteellisesta ja toiminnallisesta konkurssista, joka vertautuu sekä moraaliselta että käytännölliseltä kannalta tarkastellen Neuvostoliiton murtumiseen ja siitä syntyneeseen faktiseen kaikkien sotaan kaikkia vastaan.

Kukin katsoo omansa ja pyrkii selviytymään miten hyväksi taitaa: viis kokonaisuudesta ja kohtuudesta ja – niin, kaikista unonististista arvoista, joihin tavataan vedota juhlapuheissa ja argumenttitaistoissa sitten kun pragmaattiset perusteet loppuvat: laillisuusperuste, demokratia, ihmisoikeudet ja – rationaalinen pragmaattinen hyvä.

*

Miksi Suomi suhtautui tähän isoon asiaan ”aika pehmeästi”?

Kun puoliksiyksityistetyn yliopiston professori sanoo, että Suomi suhtautui tähän ”aika pehmeästi”, niin se on luettava kontekstiyhteydessä, ja purettava paljaaksi. Näin lukien se on suora ja ankara kritiikki Suomen menettelylle Uniper asiassa. Annettiin siimaa Saksalle ja löperösti valvottiin oman valtakunnan etua ja kansalaisten kansallisvarallisuutta.

Mutta siis miksi?

Esitän tässä skenarion, jota en pysty todentamaan enkä ole itsekään ihan täysin samaa mieltä, mutta miksi skenerion pitäisi olla todistettu ja omaksi omittu? Tämä on siis skenarioni, jossa tunnetut tosiseikat ovat rasteina ja olen vain hahmotellut lyijykynällä katkoviivoja näiden ”majakoitten” väleihin.

*

Siksi I

Liittokansleri Scholz on perustellut varovaista linjaansa Ukrainan sodassa ja energiakriisissä muun muassa sillä, että saksalaiset eivät kannata aktiivisempaa roolia. Sotahintojen pääsyn välittömästi hintakriisin alettua kuluttajien maksettavaksi Saksa esti taloudellisen toimeliaisuuden laantumisen pelossa ja siksi, että se pelkäsi kuluttajien laajalla rintamalla asettuvan vastustamaan rajuja hinnannousuja.  Viime kädessä pelkona oli että Saksa, unionin talousveturin talouden sakkaaminen ja kuluttajien mielenilmaisujen voimistuminen yhdessä ja erikseen tuottaisivat koko mantereelle pelkkää pahaa. Talousveturin köhiminen johtaisi nopeasti koko eurotalouden alamäen vauhdittumiseen laajoine seurauksineen. Mielenilmaisujen puhkeaminen kaduille ja toreille olisi suora syöttö populistien ja epävakaustekijöiden pussiin.

Siis puhdasta hyöty versus haitta -arviota. Raakaa Staatsräson-ajattelua! Kaukana, kuinka ihmeen kaukana Euroopan Unionin perusajatuksista: yhdessä käsi kädessä nyt ja aina! Kaukana solidaarisuudesta, koheesiosta ja keskinäisriippuvuudesta (käsitteen positiivisessa mielessä, vh] ja – hyvin kaukana käsitteestä ”Kansalaisten Unioni”.

Tällä valitsemallaan politiikalla liittokansleri irtisanoutui kaikesta, tähdennän todella kaikesta, Euroopan Unionin ideologisesta ja ohjelmallisesta menettelystä!

Saiko hän kritiikkiä? Syytettiinkö häntä ja Saksaa EU:n perussopimuksen törkeästä ja härkiäkin härskimmästä rikkomisesta? Ei. Ei ainakaan julkisesti, eikä kovinkaan voimakkaasti. Meitä kriitikkoja oli vain kourallinen.

Näin kevyitä ja merkityksettömiä ovat meidän Unionimme perusteet. Kukaan ei älähdä, ei piittaa, ei puutu. Laizzez Faire! Anta mennä vaan nyt on alamäki…

Kuju Hyttinen laulaa:

Antaa mennä kun on alamäki taas
Kauan sitten jätin kotimökin harmaan
Mutta vielä takaisin
Sinne tulen kuitenkin
Sinne vie
Vielä vie
Tuulen tie

Tuulen tie, tuulen tie, tuulen tie
Tuulen tie minut vie sinne varmaan
Tuskin paljon matkaa lie
Tuulen tie, tuulen tie sinne vie
Tuulen tie, tuulen tie sinne vie

Kai hyttinen – Tuulen tie Lyrics | Genius Lyrics

*

Siksi II

Pelätessään kansan raivoa ja suosion menetystä Scholz liittyi siihen aikamme suurvaltajohtajien ketjuun, jonka alkupäässä, eräänlaisena ankkurina seisoo Venäjän Federaation presidentti Vladimir Vlarimirovits Putin.

Monet muistavat Bolotnajan mielenosoitukset Moskovassa vuodenvaihteessa 1911-2012, jolloin ”kansa tuli kaduille”, jossain vaiheessa puhuttiin 140.000:sta kansalaisesta rauhanomaisessa hyvin arguentoiduissa mielenilmaisuissa duuman vaalien väärennöstä ym. ym. vastaan. Siis jo ennen Krimiä! Krimi oli looginen jatke Bolotnajan ym. kaupunkimielenositusten väkivaltaisessa ja brutaaliudessaan käsittämättämässä nujertamisessa! Putinin viesti maailmalle silloin oli olennaisesti se, että kahta hän pelkää, nimittäin ”kansa kaduilla”, koska se tietää hikisiä hetkiä diktaattorille, ja sen ikään kuin vääjäämättömänä amokina diktaattori kyyristelemässä jossain multakupassa tms (kuten Seaucescu, Saddam, Gaddafi, tuota ajalta on lähtöisin Putinin prioriteetti: hän ei käy edeltäjiensä ja kollegoidensa tietä: hänelle ei tehdä värivallankumousta, häntä ei ajeta viimeiseen loukkkoon. Kaikki on sitten tunnettua historiaa. – Katso: bolotnajan mielenosoitukset – Google-haku

Toinen verrokki Scholzille: Ranskan presidentti Macron. Tuo unioin poliittinen tarzan, joka taas tälläerää on, tämä ”Elysée-palatsin Mozart”, kadonnut jonnekin verhoihin: onko kukaan kuullut hänestä kesäkuisen uudelleen valinnan jälkeen. Hänen I kaudellaan keltaliivit valtasivat kadut ja median huomion: silloiset hinnankorotukset olivat mikroskooppisia tämänhetkisiin nähden ja jää vain katsottavaksi, milloin tämä liikehdintä palaa kaduille?  Scholz vaalii status quota, Saksan mallia, rauhaa ja huopatossukelejä parketeilla.

*

Siksi III

Selittikö Scholz Marinille, suoraan tai avustajakaartin kautta, Saksan pelikirjan, niukan pelivaran ja argumentit kauhukuvineen.  Mitä maksaakaan jos Saksa horjuu, taloudelllisesti ja poliittisesti, siis Saksalle, koko Euroopalle, myös Suomelle. Vaalejahan pukkaa ketjuna.  Lähimpinä esimerkkeinä aina labiili Italia, – ja Ranska, jolla on paljon myös pelissä. Entä Hollanti, ja muut kaasuriippuvaiset maat. Pelivaran niukkuus, pelitilanteen herkkyys, pelin ankaruus: aikaa voittamalla voi osa sudenkuopista hoitua, hätäilemällä ei.

En voi tietää, missä muodossa ja miten tämä viesti toimitettiin, mutta Suomen ”pehmeyttä”, löperyyttä tässä kuviossa on muuten vaikea selittää. Tai sanoisimmeko niin, että tällaisen briifauksen saatuaan sosialidemokraatti Marinin oli johonkin mittaan saakka helpompi asemoitua sosialidemokraatti Scholzin ajatusmaailmaan, Saksan pelikirjan lehdelle, samalle lehdelle.

Sinänsä loogisesti voi ajatella ja suhteuttaa eri rastien painoarvon toisiinsa nähden ja kokonaisuuden kannalta:

Jos Scholzin hallitus kaatuu, tai politiikka muutenkin kompuroi, se on iso vahinko Saksalle, Suomelle ja sosialidemokratialle, siitä voi johtua monta harmia monella rintamalla, herkkä peli. Jos hinnannousut kesähelteiden keskellä käydyn väännön jälkeen iskevät kuin nurkan takaa kansalaisten herkimpiin kohtiin, lompakkoon ja kylmeneviin kehoihin, voi käydä hassusti. Paljon on puhuttu, miten etävaikuttajien yllytys ja kiihotus vaikutti keltaliviien menestykseen ja sisuun. Hyvinkin Scholz on tietoinen Saksan sisäisestä mielipiteenmuodostuksen kentästä ja siellä hääräävistä vieraista voimista.  Putin hyvinkin ajattelee: isku Saksaan on isku unioniin, miksi tähdätä sivuun, kun keskelle on helpompi sihdata ja iskeä? Uskoisin, että nykyisin Saksan sisäinen tiedustelu ja valvonta ja vastatiedustelu toimii kutakuinkin niin kuin pitää, ja Scholz saa riittävän kylmää raporttia?

Venäjä on Ukrainan sodalla ja siihen välittömästi tai välillisesti liittyvillä, osin unionin omiin valintoihin, toimilla osunut Saksan herkkiin kohtiin, ja samalla saanut Unionin sekaisin, niin markkinat, markkinamekanismit, solidaarisuuden. Nyt on vielä paljommasta kyse kuin covid-19:ssa, joka jo osoitti kaikessa karuudessaan unionistisen rakenteen ja voiman hataaruuden.

Miksi sitten, jos Scholzin analyysi tilanteesta on pari skaalaa synkeämpi kuin virallinen totuus, hän ei osallistu puhdikkaammin ja rajummin Putinia vastaan. Siksi, koska, hän, Scholz on, ja koko Saksa ja unioni, Putinin panttivanki!

*

Siksi IV

Siksi Saksaa ja Scholzia ei olla viemässä Eurooppa-oikeuteen, eikä mihinkään muuhunkaan oikeuteen. Paasikivi rullaa haudassaa ja murisee: Bryssel ei ole mikään raastuvanoikeus.  Ei todella.  Mutta ei tässä kaikki mennyt markkinalakien ja sääntöperusteisen mallin mukaan.

Aina kun täältä lähdetään isolle kirkolle, pitää ottaa lakki päästä – hyvissä ajoin.

*

Juuri tänään, perjantaina 9.9.2022 Helsingin Sanomat julistaa pienen kissan korkuisin kirjaimin ulkomaan otsikossaan:

”Gieoria Melonista voi tulla italian ensimmäinen pääministeri”.

”Tutkijan mukaan Giorgio Meloni, 45 veisi pääministerinä Italiaa lähemmäksi Puolan ja Unkarin kaltaisia skeptisiä  EU-maita”.

Rouva Meloni on oppositiossa istuvan ”Italian veljet” -puolueen eli  Fratelli d`Italian puheenjohtaja.

Juuri viikko sitten EKP-asiantuntija vakuutti mahtimedioissa miten EKP pystyy moneen, mutta ei yhteen: Italian pelastamiseen. Liian iso talous perlastettavaksi. Ja niin herkkä lomoamaan.

*

Kun on hyvin briifattu Saksan, Euroopan ja Suomen tilanteeseen, alkaa mielen laitamilla koputella skeptisyyden askelet.

Pitäisikö sittenkin, maksoi mitä maksoi, alistua Saksan tahtoon ja ratkaisuihin, vaikka se maksaisikin, mutta pesäero ja välirikko Saksan kanssa voisi maksaa vielä enemmän? Saksa on kuitenkin Suomen paras ystävä, koko maailmassa, Ruotsi on sen rinnalla vain pieni naapuri. Näinkö tämä iso peli pelataan?

Tulee entiselämys vahvasti. Dé jávu.  Näinkö meille aina käy?

Näinkö aina meille täällä käy – Ain’t That Just The Way

Vicky Rosti: Näinkö aina meille täällä käy – Ain’t That Just The Way – YouTube

*

+4
veikkohuuska
Ikaalinen

historianharrastaja,
tanakasti ajassa

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu