Keskuspankin emeritusjohtaja puhuu: kokemuksen ääni painaa

Tänään olemme saaneet lukea mielenkiintoisen haastattelun (Kauppalehti 22.4.2024/Auli Valpola, Lontoo):

”Lordi King muistaa hyvin kesäkuun 2007, kun hän oli juhlapuhuja Cityn lordipormestarin virka-asunnon, Mansion Housen illallisilla. Hän varoitti yhä monimutkaisemmista rahoitustuotteista, ylivelkaantumisesta ja liian höllästä lainanannosta.

”Liiallinen vivuttaminen on monien aiempien rahoituskriisien yhteinen teema”, hän totesi.

Yleisöstä kuului buuausta.

Jo syyskesällä 2007 nähtiin finanssikriisin alkutapahtumia, kuten Britanniassa säästäjiä jonottamassa hakemaan rahojaan pois velkaisesta Northern Rock -pankista.

”Poliitikkoja oli tuolloin vaikea saada suhtautumaan tiukemmin rahoitussektoriin, sillä se oli hyvin vaikutusvaltainen. Se nähtiin hanhena, joka munii kultamunia, joka tuo vaurautta ja tuloja hallitukselle”, King sanoo nyt.”

Lordi Mervyn King on, kuten muistamme, Englannin keskuspankin emerituspääjohtaja, sukkanauharitarikunnan ja ylähuoneen jäsen. Brittiläisessä maisemassa se on Big Boss.

Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että Kingillä on harvinaisen vahvat yhteydet Suomeen, eivätkä hänen näkemyksensäkään ihan vieraita ole meikäläiselle mielenmaisemalle. Ainakin hän on täysin kliinisen puhdas kaikkinaisesta EU-hypestä ja euro-uskollisuudesta.

*

Brexit-Britannian johtaja ja finanssituntija ei itke menneitä, hän ei näe sille pitkän päälle ”suurta haittaa”. Nollakorkoja, ja niiden hautomoa eli määrällistä elvytystä hän kritisoi. Matalat korot tuottivat zombieyhtiöitä, jotka sitovat jatkavat, vaikka ovat sisäisesti kuolleet, sitoen siten energiaa ja työvoimaa. Kilpailutalouden luonne on jotain muuta: pysähtynyt liike on  mahdoton, kuolleiden lehtien on tiputtava.

*

”Rahaliiton lordi King näkee olevan siirtää rahaa pohjoisesta etelän velkaongelmien ratkaisuun, eikä Britannian pidä olla osa sitä”. Näinhän se on.

Hän kritisoi poliitikkojen hymistelyä ison rahan edessä, sokeudesta uhille ja kädettömyydestä huojuvien pankkien edessä.

King haluaa uudistaa keskuspankin roolin:

”Keskuspankin perinteinen rooli on olla pankkien viime käden luotonantaja. Lordi King haluaisi uudistaa järjestelmää niin, että keskuspankki olisi ”panttilainaaja kaikkina ajankohtina”.

Se arvioisi ennakkoon, millaisia varoja vastapuolipankilla on antaa vakuudeksi, jos se joutuisi lainaamaan keskuspankilta.

”Jos varat ovat monimutkaisia ja vaikeasti ymmärrettäviä, lainattava määrä olisi pieni. Turvallisia varoja, kuten valtioiden velkakirjoja vastaan voitaisiin lainata periaatteessa koko summa.”

Järjestelmä rajoittaisi pankkien talletuksia ja muita lyhytaikaisia velkoja. Tallettajat tietäisivät, että keskuspankki on sitoutunut tarvittaessa lainaamaan riittävästi, eikä talletuspakoja tapahtuisi.”

Tämä on kiinnostava näkemys. Jotain reaalista, eikä vain nykyisen kaltaista hämärän tanssia, jota EKP jatkuvasti harjoittaa, harvasanaiseksi heittäytyneen valkean joutsenensa johdolla. Ainakin minä olen vuosia ihmetellyt kasvavan kauhun vallassa Euroopan Keskuspankin peliä. Täysin epädemokraattinen ja simpukan tavoin sulkeutunut eliittirinki säätää koko maanosan finansseja ja paikkailee vuotavaa ruuhta (euro). Miten tämä on mahdollista? Pelkkää sijaistoimintaa ja jälkisytytyksellä toimivaa reaktiivista hapuilua? Suomi, joka nähdyllä tavalla on kurja syrjäinen statisti, isojen armoilla ja mahtivaltojen syklien kanssa epäsynkronissa ja jälkijunassa rämpivä valtio, esiintyy kenties kaikkein myötäsukaisimpana keskuspankkien salaseurassa.

Onko pääjohtaja O. Rehnin viimeaikainen aktivoituminen nähtävä äärimmäisenä hätäilynä ja pelastautumisena odotettavissa olevista kuohuista, vai kohottaako hän vain eläkevirkaa varten tapetinomaista profiiliaan?

*

Luen ex-pääjohtaja Kingin haastattelua kaiken brittiläisen understatementin takaa vakavasti huolestuneena. Hän toteaa:

”Ne [riskivelkojen tsekkailut] perustuvat uskoon, että menneen perusteella voi arvioida, mitkä saamiset ovat riskialttiita ja mitkä eivät. Finanssikriisistä opimme, että tämä on pötyä. Asuntolainoja pidettiin turvallisina, mutta niistä tulivat isot tappiot.”

King pitää riittävää sääntelyä tärkeänä finanssikriisin estämiseksi. Hän pelkää, että opetukset unohtuvat, kun pankeissa on yhä enemmän työntekijöitä, joilta puuttuu kokemus kriisiajasta.

”Joku totesikin, että seuraava finanssikriisi tulee, kun kaikki edellisen muistavat ovat eläkkeellä.”

Niinpä. Kenraalit käyvät aina edellisiä sotia. Miten paljon finanssimaailma onkaan muuttunut ja läpeensä riskialtistunut viime finanssikriisistä (2008)? Kaikki liittyy kaikkeen: mikään sektori tai vempele ei ole saari, irrallinen muusta, vaan osa finanssiavaruutta. Musta aukko siellä tai pakokauhu täällä, aina sama peli. Mitkään eivät pidättele villejä hevosia. Kun helvetti on irti, mikä voima voisi pidättää tulta ja tuhkaa.

Haastattelun päätteeksi lordi King, joka – kuten nähdään – puhuu toisin kuin nämä manner-Euroopan keskuspankkiväki, haukkuu vielä kerran poliitikot. Ja täysin aiheellisesti:

”Westminsterin poliitikot näyttävät menettäneen täysin kosketuksensa siihen, että heidän pitäisi keskittyä kysymyksiin, joista tavalliset ihmiset ovat huolissaan jokapäiväisessä elämässään.”

Valitettavasti sama koskee Arkadianmäen poliitikkoja. Lyhytnäköisyys ja sumunheitto yhdistää molempia.

Lue koko artikkeli tästä:

Kauppalehti 22.4.2024/Auli Valpola: Britannian ”rahalordilla” on ainutlaatuinen yhteys Suomeen – KL:n haastattelussa hän kertoo, miksi korkeat korot ovat hyvä asia | Kauppalehti

*

veikkohuuska
Ikaalinen

historianharrastaja,
tanakasti ajassa

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu