Venäjän ulkomaantiedustelun likaiset temput ovat Juri Andropovin KGB:n käsikirjasta
Kirjoitin eilen 20.8.2024 vähäisen muisteluksen Kremlissä lokakuulla 1964 tapahtuneesta vallanvaihdoksesta, jossa Nikita Hrustshov syrjäytettiin ja troikka Brezhnev – Kosygin – Podgornyi johti palatsivallankumousta.
Tarkkasilmäinen saattoi havaita, että Hrustshovin 1961 nimittämä KGB:n johtaja, Vladimir Semitsastnyi jatkoi coupin eli vallankaappauksen jälkeen virassaan ”kuin ei mitään”. Useimmin kai vanhan vallan ”vahtikoira” pannaan samalla ovenaukaisulla pellolle, kuin herransa ja isäntänsäkin.
Syynä lienee yksinomaan se, että kyseinen toimija on niin virtaviivainen, ettei myöskään uusi valta katso aiheelliseksi antaa maantiepassia?
*
Prahan kevään aikaan brezhneviläisen valtakeskuksen tarve koventaa otteita kasvoi. KGB:n Semitsastnyi sai mennä ja tilalle nostettiin stalinistisen yhteiskuntaopin esimerkillinen noudattaja Juri Andropov.
Jukka Seppinen kuvaa vaihto-operaation Neuvostotiedustelu Suomessa 1917-1991 -teoksessaan:
”Valta keskittyi varsin nopeasti Brezhnevin käsiin. Brezhnev oli persoonana tasapainottava ja kärsivällinen poliittisissa ristiriitatilanteissa ja sieti myös dialogia puoluejohdossa. Hänen asemansa vakauttamisen kannalta tärkeitä toimia oli KGB:n Vladimir J. Semitsastnyin syrjäyttäminen vuonna 1967. KGB:n johtoon nousi Juri Andropov, joka näytti saaneen Budapestin [kansannousun 1956 nujertamis-] kokemuksita trauman, jonka mukaan sosialismin oli ain avaaran uhatessa syytä turvautua sotilaalliseen voimaan. Tätä näkemystä Brezhnev ei suoraan jakanut.
Andropov tyytyi sikäli asemaansa, että varmisti tulevaisuutensa ilman vakavia ristiriitoja Brezhnevin kanssa. Andropovin haluttomuus haastaa Brezhneviä oli tärkeä piirre, vaikka Andropov suosi asevoimien käyttämistä Tsekkoslovakiassa vuonna 1968 ja kannatti sitä ainoana keinona pitää yllä toisen maailmasodan jälkeistä tilannetta”.
*
Kai Hirasnoro/KL tarkasteli 8.2.2020 KGB:n konnankoukkuja Prahan kevään ja ”ihmiskasvoisen kommunismin” vastaisissa toimissa, joita Andropov toukokuusta 1967 alkaen verekseltään johti. Kain pohdintojen perustana on tuolloin julkaistu Chritopher Andrewin ja Vasili Mitrohinin: The Mitrokhin papers.
Hirvasnoron artikkeli on luettavissa tämän linkin takaa: KIRJOJA HYLLYSTÄNI: tammikuuta 2020 (kirjojahyllystani.blogspot.com)
Kokeneena journalisti-tutkijana hän nostaa artikkelinsa otisikkoon hätkähdyttävän tiedon:
KGB:n Andropov suunnitteli itävaltalaisten juomaveden pilaamista kääntääkseen huomion Prahan keväästä
En ryhdy referoimaan hänen kirjaamiaan tapauksia, vaan tyydyn tiiviiseen listaukseen tässä:
Juri Andropov halusi olla ”toiminnan mies”.
Hän halusi kehittä KGB:n toimintaa, painopistealueena erityisoperaatiot.
Edelliseen liittyen tiivistettiin KGB:n ulkomaantiedustelu-osaston FCD:n toimintaa.
Ulkomaantoimminnoissa erityishuomio poliittisiin erikoisoperaatioihin.
Likaisten toimien temppujen nimistö uusittiin, peitenimet.
Oppositio- ja vastarintaryhmien maasutus ja rohkaisu: rahaa+ aseita.
Valmistelut sissisotaa varten käyntiin, myös Euroopassa (Italia etc.)
Vallankaappausten valmiuksien edistäminen (tämä näkökohta huomioitiin sittemmin myös Suomessa…)
Öljyputken sabotointi.
Myrkytykset, pilaamistoimet.
Likaiset tempput listalle myös länsimaissa; esim. Metron hukuttaminen veteen, pommikoneiden tuohoaminen lentokentille..
Aseiden toimittaminen maanalaisryhmille.
Kirjepommit jne. jne.
*
Tähän KGB:n likaisten temppujen käsikirjaan ja sen repertuaariin liittyi tiettyjä riskejä. Suurimpana poliittinen riski. Homma saattoi mennä yli, se sattoi paljastua ym.
Mutta kaikenkaikkiaan: kun katsoo nyt Venäjän valtion turvallisuusjärjestelmien ja erityisesti sotilastiedustelun salaisten osien paljastuneita ja väitettyjä toimia, niin saattaa hyvinkin päätyä erinäisiin johtopäätöksiin.
Kuten: Putin on pelkkä Juri Andropovin oppipoika. – Kaipa KGB:n upseerikoulutukseen kuului, tietenkin, menneiden suunnitelmien ja kokemusten uusintaminen? Koko repertuaari pöydälle, ja muutama lisää samaan soppaan makua antamaan. Kuin suoraan paholaisen keittolan ohlelmasta.
Siinä missä Brezhenvin – Andropovin aikakaudella kaikkein lennokkaimmat ideat juuttuivat riskiarvio-vaiheeseen, nyt ne pannaan täytäntöön sellaisinaan. Jäljet näkyvät .
Siinä ero. Paperit ja plaanit ovat yhä työpöydillä.
*
Juri Andropovin (1914-1984) tiivis elämäkerta Wikipedian esittämänä tässä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Juri_Andropov
Ilmoita asiaton viesti
Kun Juri Andropov valittiin Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteeriksi, eli valtion ykköspostille vuonna 1982, niin maailmalla ihasteltiin ”uutta länsimaisempaa otetta” Neuvostoliiton johdossa. Joku amerikkalainen lehti kiirehti pelkästään Andropovin habituksen perusteella kirjoittamaan, että ”vihdoinkin Neuvostoliitto saa johtajan, joka pelaa golfia ja pitää Chattanooga Choo Choosta”. Mikä ei lainkaan pitänyt paikkaansa Andropovin suhteen. Kuten tässäkin blogissa kerrotaan, hän oli tiukan linjan KGB-läinen, mutta Brezhnevin ja Tshernenkon jälkeen vaikutti ulkonäöltään kivemmalta.
Ilmoita asiaton viesti
Joo, eilen (20.8.) tuli Teemalta Neuvostoliitto 1922-1991, neuvostolan 100-vuotis muisto-ohjelman 3/3 osa:
https://areena.yle.fi/1-63500727
Siinäkin hieman kehuttiin LIB:n ja Tshernenkon edustaman gerontokratian tilalle tullutta hieman nuorekkaampaa miestä.
Andropovilla oli vahva kokemus komsomolitsin johdosta. Hänen elämäkerta-kuvauksensa Karjalan vuosilta on mielenkiintoinen, ja avaa hänen jäätyneen mielerakenteensa taustoja hyvin. Aikoinana häntä pidettiin reippaana ja toverillisena komsomol-johtajana, kaipa siinä oli poliittista kermaa päällä, mutta toisaalta ihan kätytännön tason tarinat puhuvat myöskin puolestaan.
Niin vain mies muuttuu.
Ilmoita asiaton viesti
Näin Tshekkoslovakian miehityksen 56:ntena muistopäivänä lyhyt kurssi miehityksen 21.8.1968 taustatekijöistä:
https://hirvasnoro.blogspot.com/2005/06/olipa-kerran-neuvostoliitto-osa-5.html
Ilmoita asiaton viesti
Tämä vielä osin samoista: https://hirvasnoro.blogspot.com/2005/06/olipa-kerran-neuvostoliitto-osa-7.html
Ilmoita asiaton viesti
Näyttää tuo vesien saastuttaminen olleen keinovalikoimassa kautta aikojen. Jos ne lukuisat epämääräiset hiipparit, joita Suomen vesilaitosten liepeillä on öisin havaittu tämän vuoden aikana, kuuluvat tuohon porukkaan, niin aika kömpelöksi on touhu kuitenkin mennyt.
Ilmoita asiaton viesti
Joo, kaivojen pilaaminen . Ikiaikainen peliliike.
Vastapainona: tiedetään monia tosikertomuksia, miten rintamalinjojen välissä oli lähde, laajan alueen ainoa. Siellä käytiin tietyin ajoin puolelta ja toiselta, eikä ammuttu. Eikä paskottu.
Olen kuullut Taipaleesta tarinan, että yksi vaihtoporukka haki sieltä vetensä ja kun taas vaihdettiin, että alkuperäiset joukot tulivat niin he selittivät, että seillä kaivossa on ukonköriläs, venäläinen. Ottakaa vaan ette te näköjään siihen kuoleet ole.
Ilmoita asiaton viesti
Pitää myös muistaa, että Juri Andropov oli jatkosodan aikana Karjalan Komsomolin päällikkö ja niiden partisaanihyökkäysten takana, joissa kuoli melkein 200 suomalaista siviiliä. Hän oli 1960-luvun lopulla alkaneen maailmanlaajuisen terrorismin kummisetä. Hän lähetti aseita IRA:lle ja samalla hän oli paaviin kohdistuneen murhayrityksen takana.
Ilmoita asiaton viesti
KGB:n päällikön vaihdos on tästä kovien vastatoimien ja voimakkaan maanalaisen saltyön näkökulmasta hyvinkin ymmärrettävä. Siis neuvostonäkökulmasta, muutenhan se oli kansainvälistä kenttää väärään suuntaan ja vastakkainasettelua koventava juttu.
Kremlissä oli yleismielessä ilmaisten vastakkain haukat ja kyyhkyt, vaikka eivät ne kyyhkytkään mitään kyyhkyläisiä olleet! Tuollaisen kovennetun tiedustelun ja häiriötoiminnan tekoon J. Andropov oli epäilemättä hekilöhisitoriansa, karaktäärinsä ja ambitioidensa suhteen oikea mies..
Mitä tulee 1960-luvun terrorismiin, niin ei terrorismi oikeastaan koskaan ole alkanut, tai hyvin hyvin varhain, mutta olennaisesti siinä on ollut voimakkaita astetaihteluita. Mutta jotta ei koko kansainvälisen pelin koveneminen lankeaisi Karjalan miehen harteille, niin on todettava, että erilaisia siirtomaa- ja itsenäistymisotia yms. käytiin eri tahoilla, ja kaukaa periytyvä indokiinan sota oli Johnsonin presidenttiyden myötä kasvanut volyymiltään ja merkityseltään huomattaviin kierroksiin, joksin yleisesti tuolloinsesta Vietnamin sodasta usein sanottiin, että sen silloisen vaiheen oli matkaan saattanut J.F. Kennedy, joskin siten että painopiste sotilasasiantuntijoiden yms. lähettämiseen oli epäiemättä P-Vietnamin ja sen kummmisetien muodostama paine ja uhka. Tämä vain kovin vahvasti pelkistettynä huomiona siitä, että ei yksi mies kaikkea tee.
Ajan suuri teema oli kommunismin patoaminen, ja eipä kai patoamista kovin vahvasti touhuttaisi, ellei olisi sitä painetta?
Ilmoita asiaton viesti
Olen ymmärtänyt, että ennen vuotta 1967 NL oli valmis tukemaan sissejä ja terroristeja, jotka olivat puhdasoppisia marxilaisia. Andropov muutti pelisääntöjä, niin että nyt tuettiin kaikkia, jotka sotivat länttä vastaan. Tähän sisältyi tietenkin riskejä ja se nähtiin kun Etiopiassa valtaan nousi Mengistu, joka ilmoitti olevansa puhdasoppinen marxilainen. NL joutui nyt tukemaan häntä sodassa Somalian Mohamed Siad Barre vastaan, jota NL oli aseistanut ja tukenut. Kallis operaatio NL:lle.
Ilmoita asiaton viesti