Aave kummittelee Euroopassa – viheliäisen velkojan haamu

Aave kummittelee Euroopassa – viheliäisen velkojan haamu

Ikuisia valtioita ei ole, ikuisia velkoja ei ole – viheliäisiä velkojia on.  Eli Draghin paluu Italian pelastajana

*

Helsingin Sanomien kulttuurisuvuilla (su 14.2.2021) joku vinoili velasta ja sen otosta.

Tämä sankari ilakoi, että Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) valtuuskunnan johtaja, ekonomisti Emilia Kullaksen viikolla (IL, kolumni) esittämä huoli Suomen valtionvelan kasvusta on ”tapettava zombi”.  Kullas oli kehottanut ihmisiä miettimään, kun kuskaavat lapsia autolla harrastuksiin, että takapenkillä istuvat ”velan tulevat maksajat”.

Kullas oli laskenut, että jokaisella suomalaisella on valtion piikkiin velkaa noin 23.000 euroa.

HS:N kulttuuritoimittaja ryhtyi neuvomaan talousasioissa ekonomistia ja sai paperille seuraavat sanat:

”Klassillinen Zombi-idea!  – Verrataan valtionvelkaa kansalaisten omiin raha-asioihin.  Näin ei saisi tehdä, sillä ne ovat niin eri planeetoilta.  Sanotaan taas kerran: Valtionvelkaa ei tarvitse maksaa koskaan pois, riittää, että se rahoitetaan uudelleen.  Kun vanha velka tulee maksettavaksi, otetaan uusi velkakirja.”

*

Nerokasta.

”Otetaan uusi velkakirja”.

Näinkö Torvinen toimii?

*

Hän sentään lieventää klausuuliaan ikään kuin ”varmennuslausekkeella”, joka kai sitten on mainitun maksiimin toteutumisen ehto:

”Tästä tulee ongelmia vain, jos korot nousevat vuosikausiksi, mutta aivan eri tavalla kuin kotitalouksien itselleen ottama velka.  Niiden vertaaminen toisiinsa on epäkuollut idea: tapettu monta kertaa, ja silti se ei suostu kuolemaan, ei vaikka vertaus mitä ilmeisemmin hämärtää kuvaa todellisuudesta, ei kirkasta sitä. Pakko on kuitenkin yrittää ja tappaa taas, valmistautuen jo uuteen erään.”

Ehkäpä Kullas ja kumppanit miettivät juuri sitä ”jos” -vaihtoehtoa ja sen toteutumista.

*

Tämä on niin sakeaa, että on vaikea alkaa kumoamaan sitä miltään osin.

Mutta uskoa en voi.

*

Mietityttää, mistä lähtien HS on alkanut palkata kulttuuriosastoonsa taloustoimittajia tai rahataloudesta noin ylimalkaan jotain ymmärtäviä.  Nyt siellä on ainakin yksi, joka ”lyö jauhot suuhun” EK:n valtuuskunnan johtajalle.  Eli kuten a.o itse tekoaan mieltää ja kuvaa:

”Zombi-ideat pitää tappaa aina uudestaan”.

Niinhän ne pitäisi.

*

Niin pitkällä tässä kansantalouden uskonpuhdistuksessa ollaan, että maailma ymmärretään tilaksi, jossa ”Ikuinen valtio” voi ottaa velkaa (ja sen itseasiassa pitää! ottaa velkaa), ja tehdä sitä velanottoa oikein urakalla, rajattomasti, koska ”valtionvelkaa ei tarvitse maksaa koskaan pois”.

Vanhan liiton ortodoksina minä en ymmärrä, mistä ja miten tällainen harhaoppi on koskaan voinut syntyä.  Joskus ammoin ”pimeässä menneisyydessä” se kenties olisi jotenkin ymmärrettävissä, silloinhan ihmisiä narrattiin monenlaisen uskomuksen ja ideologian perään, ja ihmiset – nuo onnettomat – juoksivat siiman perässä kuin litran nekat..

Mutta miten moinen harhauskon on voinut syntyä meidän aikanamme, 2000-luvulla, ja levitä kulovalkean tavoin. Nyt sitä jo levitetään tomerasti lehtien kulttuuriosastoistakin käsin.

Mutta ideologiat ja uskot ovat nykyisin nopeita! Salamaideologioita ja salamauskontoja.  Ne leviävät sähkön nopeudella ja saavuttavat kaikki alttiit sielut.

*

Joskus mieleeni palautuvat menneet ajat, kuten esimerkiksi 1980-luvun lopun ”kulutusjuhlat”.  Itse asiassa aika usein. Rolf Kullbergin hahmo melkein kummittelee tajunnassani. Hän oli Suomen Pankin johtaja ja kun hän kerran tuli sanoneeksi, että vietämme kulutusjuhlia ja sitä ei pitäisi kannustaa, juhlimista yli varojemme, vaan sitä pitäisi hillitä.  Siitähän nousu kova metakka. Kullbergia syyllistettiin.  Niinpä hän vetäytyi hieman sanoissaan ja teoissaan.  Hänen olisi pitänyt pysyä lujana ja omassa näkemyksessään. Mutta hän joutui syrjään. Herrasmiesten kohtalo on tuo, kun tanner tömisee ja hevoset naivat.

*

Nyt suhtaudutaan velkaan niin kuin se olisi sinänsä harmillinen mutta täysin harmiton tagi Suomen Pankin kivijalassa.  Sehän korjautuu kun maalataan tagi yli – hieman isommalla tagilla.

Pyyhitään synti mielestä ja kadotus samaten, tekemällä uusia ja isompia syntejä. Vanha kirkollinen menetelmä keventää tuntoaan.

*

Oppi siitä, että velka ja velanotto on jokin herramiessopimus, ikään kuin lomarahan nostoa varten ja hauskanpitoa varten on tietysti juuri niin harhainen, kuin sen tuleekin olla, viedäkseen meidät turmioon.

Vähemmän harhainen harha ei tepsisi, joku voisi ryhtyä miettimään. Mutta täydellinen harha, täysin omaksuttuna, ja kollektiivisesti omistettuna toimii.  Tämän ”kollektiivisen harhan” ehdottomuus ja järkkymättömyys, jota ei yksi Malinen pysty hetkauttamaan, mahdollistaa täydellisen onnettomuuden toteutumisen.  Epäilevä ei usko, koska ei näe.  Mutta Tosiuskovainen uskoo, vaikka näkee, ja uskoa on omiaan lujittamaan se, että ”kaikki muutkin uskovat”.

Velka ei ole koskaan halpa.

Velan hinta voidaan ilmoittaa vasta sitten kun se on kuitattu pois.  Kuitattu tavalla tai toisella. Maksamalla tai ulosmittaamalla. Jälkimmäinen saattaa jättää velkaa jäljelle, ja sitä karhutaan kyllä.

Velan hinta voidaan ilmoittaa, mutta ei velanoton aikana vallinneen korkotason mukaan, vaan koko velkahistorian aikana kumuloituneen koron mukaan laskettuna.  Eikä se edes riitä, pitää laskea myös kokonaisekonominen asettamus siitä, mitä muuta olisi voitu tehdä ilman velanottoa, ja miten silloin olisi käynyt.

Velka kasvaa aritmeettinsena lukujonona, mutta velan velallisuusasema heikkenee geometrisena lukujonona. Monet luulevat, että tämä käy käänteisesti, tai peräti ilman keskinäistä suhdelukua. Onnelliset!

*

Velan taloushistoriassa koroton tai minimikorkoinen aika on lyhyt, nopeasti ohimenevä häiriövaihe.  Historiallisesti yli 999-promillea aikajanasta on eletty vaihetta, joka on pysyvä ja melkein ikuinen: korko kuuluu velkaan niin kuin nenä päähän. Ei päätä ilman nenää, me elämme nenättömyyspäiviä.  Kohta sekin korjautuu.

Velan hinta nähdään vasta sitten kun velkaa ei enää ole.  Velan hinta on optiona velkojien salkussa.

Jos tulee kova velkoja (”viheliäinen velkoja”), sellaisiakin on, tuhansilla suomalaisilla on kokemusta omasta takaa, ja etenkin maailmalla, ja historiassa.

Kun siis sellainen tulee ovelle, hän ottaa kaiken, viheliäinen velkoja.

Kuittaa velkaa elinkautisella olosotolla, josta jää lapsillekin herkkua nieltäväksi.

*

Jos jotain kauhistelen, niin sitä, että Euroopan velat joutuvat häijyn velkojan käsiin.

Ikävä isäntä on Kiina: olen varma, että se on jo aikaa keksinyt toimivan idean, kauan ennen minua, ja Venäjä.

Jos olisin Kiina, ja ilkeä, uittaisin itselleni velkakirjoja: herkkien Eurooppalaisten maiden, strategisten Eurooppalaisten firmojen ja pankkien etc velkakirjoja. Lomottamisen kannalta parhaiden.

Ei Euroopan kontilleen saantiin tarvita mitään mahdottomia omistuksia.  Lomottaminen on avainsana. Lomottamiseen ei tarvita kuin katalyyttinen panos.  Kuin sillan pudottaisi. Kerrostalon kaataisi. Velkapinon lomottaisi. Maavyöryn vyöryttäisi liikkeelle. Laviinin liikkeelle. Helppoa.

*

Katsokaa ja verratkaan helmikuun 2021 pärssipelin vedätyksiä, nostopelejä ja kostoiskuja, eliitin nyhtämistä ja horjuttamista. Käänteisestikin voidaan toimia. Yhteistä on ahneus ja luottamuksen horjuttaminen. Kun saadaan taksimiehet ja kulttuuritoimittajat asialle, kaikki on jo voitettu.  Nyt se on nähty, tänään.

Joku sata miljardia USD.

Tai enimmillään joku tuhat dollaria.  Mikä hinta se on kokonaisesta maanosasta?

Ei yhtään mitään.

Ja ”korkona” päälle se syvä ilo kurittaa nenäkästä höppänää.  Eurooppaa.  Ne odottavat.

*

Ai, niin:

”Kun vanha velka tulee maksettavaksi, otetaan uusi velka”.

Kuinka yksinkertaista.  Niin selkää ja helppoa.

Paitsi sitten kun velkoja ei tunnusta mitään ”vanhaa velkaa”, vaan tuntee vain Velan.  Velka on velka on velka.

Se tuntee jo sieraimissaan tuoreen lihan ja kiihottavan veren lemun.  Ei ole vanhaa velkaa, vaan vain velkaa.

Ja ei ”uutta velkaa” tule yksinkertaisesti. Sen sijaan alkaa velkaperintä.

*

Eurooppa kohkaa, että Putin myrkytytti Navalnin ja pani hänet häkkiin, tuon kotiinpalaavan Berliinin potilaan.

Mitä tämä sama Eurooppa nyt sanoo, kun mr Draghi, ensin Euroopan keskuspankin EKP:n sattuma-pääjohtajana ”pelasti rajattomalla ja ikuisella velalla Euroopan” ja alkaa kai kohta Italian pääministerinä ”pelastaa Italiaa”, sillä samalla rajattomalla velkaohjelmalla, jonka jo kerran ratkaisi.

Mutta miten käy yksiin nämä toimet? Ensin rajaton velkapiikki? Samalla ikuinen velka?

Sitten toinen takki harteille – ei enää Euroopan riippumattoman keskuspankin korkeana pääjohtajan – vaan yhden kuralla olevan jäsenmaan poliittisena pääministerinä ja maansa pelastusta tarkoittavana (ainakin hän yrittää pelata aikaa..!) poliitikkona?  Mitä?

Missä ovat katujoukot? Missä plakaatit? Protestit!

Onko tämä Uuden Euroopan Uusi Normaali?

Minusta se ei ole normaali. eikä hyväksyttävä. Mutta kättenläpytyksistä päätellen ihan OK. Tuolla ne jo taputtavat.

Elämme todella merkillistä aikaa.

Euroopan suurin huoli on sen rajojen takana, ja suurimmat ongelmat sen rajojen sisällä.

*

veikkohuuska
Ikaalinen

historianharrastaja, tanakasti ajassa

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu