Aikamme mielenkiintoinen kysymys: Milloin Yhdysvalloissa syttyy inflaatio?

Aikamme mielenkiintoisimpiin kysymyksiin kuuluu:

Mitä Yhdysvalloissa ja lopulta myös koko globaalissa finanssitaloudessa tapahtuu tämän nykyisen megalomittaisen ”elvyttämisen” jälkeen ja seurauksena?

Se on ilmeisesti koko maailman mielenkiintoisin tieteellinen asettamus. Paljon ilmasto-ongelmaa akuutimpi ja nopeammin realisoituva seuraustilanne.
Jos ilmasto jatkaa brakaamistaan nykytahdilla, ehkä 2030-luvulla olemme ”totuuden edessä”.
Mutta pahimmassa tapauksessa ”ekonomisen ilmaston” kanssa käy hassusti, sen seuraukset ovat paljon nopeammin sylissämme.

Suuresti arvostettu presidentti Biden on nyt omalta osaltaan laukaissut käsistään yhteissummaltaan jopa 5.000 miljardin dollarin ”elvytystoimia koskevan pakettiketjun”. Se toteutetaan mikäli päätökset pääosiltaan menevät edustuksellisen päätösprosessin läpi.
5.000 mrd US$ tarkoittaa jokaista yhdysvaltalaista kohden noin 15.000 Dollarin elvytyspanosta. Suomeen muunnettuna se tarkoittaisi noin 83 miljardin dollarin elvytyspäätöstä, joka euroiksi muunnettuna vastaisi suurin piirtein Suomen valtion vuosibudjettia.
Suoraan luvut eivät ole verrannollisia maakohtaiset rahavirtojen ohjailun eroavuudet huoioiden, eikä koko mr. B:n pakettia tietenkään toteuteta nopeimmassakaan aikataulussa yhden budjettivuoden aikana. Mutta silti.

*

Onko tässä jotain järkeä?
Jos tuollainen synteettisen rahan suitsutus markkinaan ei vaikuta talouteen, niin ei sitten mikään!
Nyt on vielä huomattava, että finanssikriisistä 2007-2008 lähtien US on valtaisassa määrin jo aikaisemmin harjoittanut sijaisrahoitusta ja QE:iä.

Aiemmat satsaukset eivät ole tehonneet. Noin ainakin on väitetty. No, sehän ei tietenkään pidä paikkaansa. Taloutta, vaihdantaa, kysyntää, firmoja ja raharikkaita on pidetty pystyssä ja hyvässä rasvassa.
Mutta kaikkia, eikä olennaisinta, tavoiteltua ei ole saavutettu. Talous ei ole ”kömpinyt jaloilleen”, talouskasvu on tökkinyt, inflaatio on ollut alhainen, korot ovat systeemihäiriössä vedetty hallinnollisesti alas ja ylitarjonnan olosuhteissa ne ovat hyytyneet alas.

Markkinoita on vaivannut umpiperäinen paralyysia, halvaustila, jossa normaalit kysynnän ja tarjonnan ”lait” eivät ole toimineet.

Kytkentä riskin ja koron välillä on heittänyt vääntöketjun sijoiltaan. Firmojen riskien realisoituminen ei edelleenkään toimi. Velkaa voidaan kylvää roimasti ja huoletta, koska hallintojen päätösperusteinen keinolannoitus toimii. Kenenkään ei ole tarvinnut pelätä että huonot valinnat ja suitsimatta jättäminen kostautuisivat ja seuraisi ”maailmanloppu”, joko koko markkinalle, tai ainakin typeriä valintoja tehneille hurvittelijoille. Valtio on yksinkertaisesti sosialisoinut riskin ja tappion, merkittävältä osalta, kohtalokkaan suurelta osalta.
Tämä on tehty silmiemme edessä. Eikä ensimmäistä kertaa.

*

Mutta kaikelle abnormille toiminnalle tulee stoppi, niin myös ”luonnottoman kovalle” elvyttämiselle ja ruiskeilulle. Se, että aiemmat sadat ja tuhannet miljardit, jotka on päästetty valtoimenaan markkinaan, eivät ole nostaneet inflaatiota nykyistä vaatimatonta tasoa korkeammalle, ei takaa sitä, että rajattomana jatkuva (maata ei näkyvissä!) rahan buuttaaminen markkinaan ei jossain vaiheessa iskisi takaisin, ja todella kovaa.
Puhumme kyllästymispisteestä. Trump puhui Washingtonin suon kuivaamisesta. Kuivaamatta jäi. Nyt puhumme aivan eri pohjalta, mutta puhumme käänteisestä mielikuvasta.
New Yorkissa on komeita tornitaloja, joten voimme päätellä että siellä on kova pohja, kallio tai ainakin paalutus. Se pitää. Mutta kun kovaankin pohjaan määränsä enemmän ruiskutetaan nestettä, liquid, niin se pehmenee. Fysiikassa tunnemme kyllästymispisteen. Ensin ei näytä että toimenpiteillä, vaikkakin pitkään jatkuneita ja isoja ovat, olisi vaikutusta: mutta jossain vaiheessa vaikutusta onkin. Kyllästymispisteen jälkeen vaikutus voi ampaista hämmentävän suureksi: tilanne voi suorastaan ”sulaa käsiin”.
NYC:n pohja voi pettää.

Finanssimarkkinan pohja voi pettää. itseasiassa se on näkemykseni mukaan täysin selvää että se pettää. Väistämätöntä. Ehdotonta.

Kyllä se pettää.

Juu kyllä, kyllä se Inflaatio tulee. Odotuksemme päättyy.

Alkaa aivan toinen vaihe elämässä ja taloudessa.

*

Kun inflaatio herää, se on todennäköisesti ärhäkkää lajia.  Pahinta mahdollista, superia.

Miten siinä teknorahan meressä hallitaan rahan arvon muutosta? En tiedä. Uskon että se on vaikeaa. Ja vaatii mielettömän suuria liikkeitä. Minkälaisia. Eihän tekno-suota voi kuivata kädenkäänteessä. Mikä on ”sulanut” se on sulanut.
Maailman finansseja odottaa uusi vaihe. Epäilen että se on hankala, suuri ja peruuttamaton.
Olen vuosia käynyt dialogia yhdysvaltalaisten ystävien kanssa: heille tuollainen suuri finanssikäänne, kaikkien lamojen isoäiti, oli selviö jo viime vuosikymmenen puolella.  Uskomattoman kauan sen tulo on kestänyt. Se on ylittänyt kaikki aika-arviot, kaikki järjelliset mitat, kaiken suhteellisuuden. Mutta kyllä se tulee.
Näen ison kuvan samalla tavalla kuin he.

Kysymys on vain ajankohdasta.

Milloin ”GrandMama” iskee?

*

Nyt, huonojen aikojen partaalla, meillä on enemmistöhallitus, joka piut paut antaa talouden tosiasioille.
Perin paha-enteinen oli silloisen (2019) hallituksen kokoajan A. Rinteen mottolause, jonka hän kehtasi huomattavassa paikassa julkaista:

”Meitä eivät kamreerit määräile!”

Se oli uhmakas, pahaenteinen ja typerä maksiimi.
Hänelle kyllä vastattiin, että kun kamreerit viimeksi tulivat Suomeen, huonon taloudenpidon ja olosuhteiden käänteen takia 1990-luvulla ”kamreerit vain tulivat, eivätkä ne puhuneet suomea”. Olivat IMF:n ym. toimijoita.

Karseaa oli katsella, miten Marinin hallitus järjesti pohjakuvionsa eli ministerisalkkujen jaon Rinteen maksimin mukaisesti, eli että VM ei ollut viisikossa, eikä siellä sitäpaitsi ollut VM:n kansliapäällikköä tai entistä budjettipäällikköäkään koko säätytalossa. Heidät pidettiin aika tarkkaan poissa.
Eikä VM:llä ole Sailasta!

*

Aamulehti 2.5.2021 on ajantasalla. Pääkirjoittaja kirjoittaa:
mm.
Koronan jälkeinen inflaatio on torjuttava.
Kysynnän nopea kasvu voi nostaa hintoja, mutta Suomen kilpailukyky ei saa vaarantua”.

Kysymys on aivan oikein siitä, mikä on Suomen status odotettavissa olevan kasvusykäyksen (kysyntäbuumin) alkaessa? Miten olemme eläneet ennen tätä hetkeä. Onko meillä puskureita ja onko meillä kykyä mukautua muuttuvan markkinatilanteen mukaan?
Valitettavasti näihin kysymyksiin joutuu vastaamaan kielteisesti: olemme sokein silmin vaeltaneet etsikkoaikamme ohi.

Sitäpaitsi: Kun maailmantalouteen kehkeytyy inflaatio-moodi, se on menoa se. Siinä menee Suomi ja Eurooppa – kuin lastu laineilla. Se on liikkuvaa ja tarttuvaa lajia tuo inflaatioa, salama-inflaatiota kun on.

Blitzinflation!
*
AL jatkaa:
”Vuosien 2007-2009 kansainvälisen finanssikriisin edellä Suomi teki pahan virheen, kun kotimaisen kustannustason annettiin nousta ja maa ajautui lähes kymmenen vuoden ajaksi laskusuhdanteeseen”.
Juuri näin.
Paha virhe. ”Menetetty vuosikymmen”.

Viisaammalla taloudenhoidolla ja etevämmällä politiikalla BKT:mme olisi 2008-2017 noussut jopa +20 prosenttia. Nyt se jäi 0 prosenttiin.
Karttuma-menetys 2008-2017 jopa noin 170 mrd euroa, ehkäpä vielä hieman enemmän, syystä että jokin arvo on pantava niille tuotannontekijä-lisäyksille, mitä kansantaloudessa olisi plus-merkkisessä kasvutilassa tuona aikana tapahtunut. Niin, ja velkaantuminen olisi jäänyt merkittävästi suppeammaksi: se olisi nyt noin 40-50 mrd alemmalla tasolla!
*
Miten olennaista onkaan huolehtia kansakunnan taloudesta hyvin!

Miten olennaista onkaan huolehtia rajattomasta globaalista taloudesta hyvin!

+1
veikkohuuska
Ikaalinen

historianharrastaja,
tanakasti ajassa

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu